sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Ovatko vapaa-ajattelijat uskontojournalismin aihe?


Kun media pääsiäisen alla käsittelee kristillisen pääsiäisen viettoa, se on uskontojournalismia. Aihe on uskonto, sen ajankohtaisuus, ja siitä kerrotaan journalistisin muodoin ja menetelmin.
Mutta uskonnottomuuden näkökulmasta tätä voi pitää ongelmana, tai ainakin vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski näkee asian näin: ”Katsomuksellisissa kysymyksissä uskonnottomien ihmisten näkökulmat pääsevät esiin hyvin harvoin. Uskonnottoman pitää milteipä herätä kuolleista, jotta hänet kelpuutettaisiin Helsingin Sanomien pääsiäisnumeroon kertomaan katsomuksellisesta ajattelustaan.”
Ylikoski kirjoittaa vapaa-ajattelijain liiton sivustolla erityisesti Helsingin Sanominen uskontojournalismista.
Väkisinkin tulee mieleen ajatus, miksi uskonnottoman pitäisi kertoa näkemyksensä juuri uskonnon juhlapäivänä, joka ei ole hänen juhlansa. Eikö se ole hieman epäkohteliasta tai tahditonta? Eikö seuraava viikko sopisi yhtä hyvin oman maailmankatsomuksen esilletuomiseen?
Vapaa-ajattelu, ateismi, uskonnottomuus ideologiana ja jopa välipitämättömyys kaikkea katsomuksellisuutta kohtaan ovat myös uskontojournalismin aiheita. Elämän- ja maailmankatsomukset kuuluvat  samaan ihmiskunnan olemiseen ja syvään pohjavirtaan kuten uskonnotkin. Journalismilla on velvollisuus käsitellä myös niitä, kutakin ajallaan, ei laittaa niitä pelkästään toisiaan vastaan. Tosin käytännössä jokainen media tekee ovat vastakkainasettelunsa omista arvolöhtökohdistaan käsin.
On hyvä, että uskontojournalismista puhuvat myös vapaa-ajattelijat, sillä he ovat yksi sen kohteista. Median puhe uskonnottomuudesta on uskontojournalismia.
- Olli Seppälä -