Suomen
evankelisluterilaisen kirkon viestintä on sekoitus yritysviestintää ja journalismia.
Kirkon tiedotuskeskus esimerkiksi tekee Yle:lle radio-ohjelmaa Horisontti,
jossa kerrotaan paitsi kirkon asioista myös mm. rauhantyön, arvojen ja muiden
uskontojen asioista kuten missä tahansa muussa journalistisesti tuotetussa ohjelmassa.
Voidaan
siis sanoa, että kirkkokin harrastaa uskontojournalismia. – Sitä näkee niin
seurakuntalehdissä kuin muissa kirkollisissa/kristillisissä medioissa. Tosin
samaisissa medioissa voi samaan aikaan olla myös täysin epäkriittistä journalistista
sisältöä, jolloin se muistuttaa yritysviestintää (journalistisin muodoin ja
höystein toki): viesti on julkaisijan strategioiden mukainen ja vahvistaa sen
ydinsanomaa.
Viime
viikoilla kirkolliskokouksessa Turussa tehtiin pieni, mutta mielenkiintoinen linjaus.
Kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelmasta (2014-2016) äänestettiin pois
viittaus muiden uskontojen esillä pitämisestä. Suunnitelmassa asia oli kytketty
kirkon strategiaan, jossa ei kuitenkaan suoraan puhuta muiden uskontojen
nostamisesta.
”Ei
kirkon strategiassa puhuta muista uskonnoista ja niiden esille nostamisesta,
vain meidän omasta uskonnostamme. Ei kirkko voi mieltää itseään kaikkien
uskojen asiantuntijaksi. Meillä on sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, emme ole
uskontojen suhteen puolueettomia”, sanoi poistoesityksen tehnyt Savonlinnan
kirkkoherra Sammeli Juntunen.
Kokonaan
muita uskontoja Kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelmasta ei siivottu pois,
sillä edelleen KT:n tehtäviin kuuluu muiden uskontojen käsittely sekä
erityisesti uskontodialogista kertominen. (Uutinen
kirkolliskokouksen päätöksestä täällä)
Kirkolla
ja sitä lähellä olevalla medialla on tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet ja resurssit tehdä
monipuolista journalistista sisältöä uskonnoista. Tämä voi toteutua
uskontojournalistisesti tai apologeettisesti eli omaa uskontoa puolustaen.
Kirkolliskokouksen päätöksen voi tulkita liikahduksena apologian suuntaan, mikä
puolestaan heijastaa kirkon itseymmärrystä muuttuvien taloudellisten ja
henkisten realiteettien maailmassa. Luterilainen kirkko Suomessa ryhmittyy
tiukemmin oman sanomansa ytimen ympärille ja karsii rönsyjä – kuten vaikkapa
uskontojournalistisen lähestymistavan. Se halutaan ymmärtää nimenomaan ”kristillisenä
journalismina” eli tiukasti julkaisijan arvomaailmaan ankkuroituneena
viestintänä.
Selvyyden
vuoksi: kristillinen journalismi on käytännössä uskontojournalismin alalajia,
mutta läpiluterilaisessa Suomessa sen valtavirta – jo pelkästään tekijöiden
määrällä mitattuna.
- Olli Seppälä -