keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Aleppon kellot on vuoden 2016 uskontouutinen


Kotimaa-lehden toimittajille osoittaman kyselyn mukaan vuoden 2016 on Aleppon kellot eli lokakuussa Kallion seurakunnasta lähtenyt tempaus. Aleppon kelloja soitettiin sadoissa kirkoissa Suomessa, mutta myös useissa muissa maissa. Ilmiöstä tuli kansainvälinen.

MTV3:n uutisten päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoi Kotimaassa, että kirkon kellojen soittaminen Aleppon hätää kärsivien äänen kuulumiseksi on arvokas teko, jossa sinänsä yksinkertainen idea kasvoi vaikuttavaksi ilmiöksi ja kansainväliseksi uutiseksi.

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsinin valinta oli myös Aleppon kellot.

– Se oli samanaikaisesti sekä tavattoman vaikuttava että koskettava ele, joka valoi uskoa hyvään ja lähimmäisenrakkauteen ja kantoi kauas.

Aleppon kellot oli Maaseudun tulevaisuuden vastaavan päätoimittajan Jouni Kemppainen mielestä suomalaisten kirkkojen ”hieno ja humaani voimannäytös tänä omituisena aikana”.

Ilkan pääkirjoitustoimittajan Maiju Lemettisen mielestä kirkonkellot ovat vuosisatoja vanha sosiaalinen media.

– On ilahduttavaa, että kirkko hoksaa vahvistaa ääntään ja sanomaansa omalla tavallaan; kirkonkellojen soitolla. Tällä ajalla on myötätunnon nälkä. Syyrian sotaa ei kirkontorneista lopeteta, mutta ihmisten myötätunnon herättäminen sodan uhreja ja vääryyksiä vastaan on tervetullutta.

Myös Iltalehden toimittaja Heljä Salonen nimesi Aleppon kellot vuoden uskontouutiseksi. Aleppon kellot olivat niin ikään Kotimaan toimituksen valinta. Kahdeksasta toimituksen jäsenestä viisi äänesti Aleppon kelloja.

Muita esille nostettuja vuoden uskontouutisten aiheita olivat kirkon toiminta turvapaikanhakijoiden puolustamiseksi, kirkon sisällä käyty kiivas keskustelu siitä saako samaan sukupuolta olevia pareja 1.3.2017 alkaen vihkiä tai siunata. Kirkon virallisen kannan mukaan ei, mutta osa papista on aktiivisesti eri mieltä.

Niin ikään mainituksi tuli paavi Franciscuksen osallistuminen reformaation merkkivuoden avaukseen Ruotsissa loka-marraskuun vaihteessa. Tapahtuma nähtiin historiallisena merkkipaaluna. Ylivieskan kirkon paloa pääsiäislauantaina pidettiin myös vuoden uskontouutisena.

Lue yksityiskohtaiset perustelut Kotimaa24:stä

Olli Seppälä
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö

 Islam on vuoden 2015 uskontouutinen

lauantai 19. marraskuuta 2016

Jumalapuhe jäädyttää toimittajan

Sanomain Säätiön Stipendiblogista kannattaa kaivaa esiin vuoden takainen Riikka Haikaraisen postaus Uskontojournalismin kurssi opettaa, miten päästä jumalapuheen taakse. Haikarainen oli 2014-2015 USC Annenbergin Specialized Journalism -maisteriohjelmassa.

Miksi ihmeessä journalistit menevät kipsiin jumalapuheen edessä, Haikarinen kysyy ja viittaa esimerkkinä tv-haastattelun, jossa presidenttiehdokkaat mainitsivat Jeesuksen filosofisena esikuvanaan, mutta toimittajat eivät reagoineet siihen lainkaan.

"Luulen, että kyse on arkuudesta. Vakaumukseen liittyvät suorat kysymykset tuntuvat intiimeiltä ja tungettelevilta. Tai sitten toimittaja ei luota omaan uskontotietämykseensä - on parempi ohittaa aihe kuin vaikuttaa tyhmältä."

Haikarainen kertoo postauksessaan National Public Radion (NPR) toimituspäällikkö Jason DeRosen pitämästä luennosta, jossa tämä korosti, että "uskonnollinen puhe jos mikä ansaitsee tulla ruodituksi ja läpivalaistuksi, koska sen symbolinen ja kerroksellinen sisältö avautuu usein vain sisäpiirille. Jos uskontoargumentin piilotasot jäävät perkaamatta, toimittaja ei pääse haastamaan puhujaa eikä toisaalta rakentamaan dialogia eri tavoin ajattelevien kanssa."

Blogissa kerrotaan myös kurssi/juttumatkasta Indonesiaan.

- Olli Seppälä -

perjantai 18. marraskuuta 2016

Uskontojournalismia työpaikkailmoituksissa

Uskontojournalismi ei ole käsitteenä enää pelkästään akateeminen tai sisäpiiriläinen. Sitä on käytetty viime aikoina ainakin kaksi kertaa työpaikkailmoituksissa yhtenä hakukriteerinä.

Kotimaa haki viime kesän alussa toimittajaa, erityisesti verkkouutistoimittajaa, ja ilmoituksessa mainittiin uskontojournalismi. Valituksi tuli Antti Berg.

Hieman myöhemmin Kirkko ja kaupunki haki uudelle pääkaupunkiseudun seurakuntien yhteismedialle päätoimittajaa. Myös siinä ilmoituksessa puhuttiin uskontojournalismista.

Valomerkissä (Kirkko ja kaupungin nykyisessä verkkomediassa)  hehkutettiin, että uudesta Kirkko ja kaupungista tulee uskontomedian jättiläinen. Päätoimittajaksi valittu tietokirjalija Jaakko Heinimäki sanoo haastattelussaan, että Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät ihan hahmota peruasioita.

Esimerkkinä Heinimäki mainitsee, että moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Heinimäki viitannee lokakuun puolivälin uutisointiin Helsingin hiippakunnan hiippakuntavaltuuston hyväksymästä kannanotosta, jossa se äänin 13-6 sanoi kannattavansa sateenkaariparien vihkimistä ja siunaamista. Monista uutisista sai sen käsityksen, että hiippakuntavaltuustolla olisi asiassa oikeasti päätösvaltaa.

Yhteiskunnan tullessa yhä monikulttiuurisemmaksi ja -uskontoisemmaksi tulevaisuuden työpaikkailmoitukissa uskontojournalistinen osaaminen ja kokemus ei ole enää mikään poikkeus. Toivoa anakin sopii.

Kannattaa laittaa myös merkille, että rekrytointien kautta sosialidemokraattinen  Demokratti on saanut kevään ja kesän mittaan runsaasti uskontojournalistista osaamista ja kokemusta - vaikka uskontojournalismi tuskin kuuluu henkilöiden työnkuvan keskiöön - kun sen palveluksessa aloittivat Simo Alastalo (Kirkon tiedotuskeskus) ja Johannes Ijäs (Kotimaa). Demokraatin päätoimittajalla Mikko Salmella on teologin tutkinto ja pappisvihkimys.

Toki teologisen ja uskontotieteellisen koulutuksen saaneita toimittajia työskentelee useissa eri medioissa, mutta uskontojournalismi ei välttämättä ole ollut heidän kohdallaan ääneen lausuttu rekrytointikriteeri.

- Olli Seppälä -
Kirjoittaja työskentelee Kotimaassa julkaisupäällikkönä


Uudesta mediasta tulee uskontojournalismin jättiläinen. Sille on tarvetta.
– Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät hahmota ihan perusasioitakaan, Heinimäki sanoo.
Esimerkiksi moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Myös uskontojen tuntemus on heikkoa.
– Kirkko ja kaupungin yksi tehtävä on olla tienraivaaja, jonka jutut toimivat syötteinä ja sytykkeinä muille medioille. Meillä on iso joukko uskontojournalismin asiantuntijoita, ja se on harvinaista herkkua.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/jaakko-heinimaki-tama-media-on-monille-yhta-kuin-kirkko201d#sthash.5fvfyGB3.dpuf
Uudesta mediasta tulee uskontojournalismin jättiläinen. Sille on tarvetta.
– Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät hahmota ihan perusasioitakaan, Heinimäki sanoo.
Esimerkiksi moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Myös uskontojen tuntemus on heikkoa.
– Kirkko ja kaupungin yksi tehtävä on olla tienraivaaja, jonka jutut toimivat syötteinä ja sytykkeinä muille medioille. Meillä on iso joukko uskontojournalismin asiantuntijoita, ja se on harvinaista herkkua.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/jaakko-heinimaki-tama-media-on-monille-yhta-kuin-kirkko201d#sthash.5fvfyGB3.dpuf
Uudesta mediasta tulee uskontojournalismin jättiläinen. Sille on tarvetta.
– Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät hahmota ihan perusasioitakaan, Heinimäki sanoo.
Esimerkiksi moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Myös uskontojen tuntemus on heikkoa.
– Kirkko ja kaupungin yksi tehtävä on olla tienraivaaja, jonka jutut toimivat syötteinä ja sytykkeinä muille medioille. Meillä on iso joukko uskontojournalismin asiantuntijoita, ja se on harvinaista herkkua.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/jaakko-heinimaki-tama-media-on-monille-yhta-kuin-kirkko201d#sthash.5fvfyGB3.dpuf
Uudesta mediasta tulee uskontojournalismin jättiläinen. Sille on tarvetta.
– Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät hahmota ihan perusasioitakaan, Heinimäki sanoo.
Esimerkiksi moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Myös uskontojen tuntemus on heikkoa.
– Kirkko ja kaupungin yksi tehtävä on olla tienraivaaja, jonka jutut toimivat syötteinä ja sytykkeinä muille medioille. Meillä on iso joukko uskontojournalismin asiantuntijoita, ja se on harvinaista herkkua.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/jaakko-heinimaki-tama-media-on-monille-yhta-kuin-kirkko201d#sthash.5fvfyGB3.dpuf
Uudesta mediasta tulee uskontojournalismin jättiläinen. Sille on tarvetta.
– Suomessa on hyvää uskontojournalismin yritystä, mutta monet toimittajat eivät hahmota ihan perusasioitakaan, Heinimäki sanoo.
Esimerkiksi moni kirkon päätöksenteosta kirjoittava toimittaja on asiasta aivan pihalla. Myös uskontojen tuntemus on heikkoa.
– Kirkko ja kaupungin yksi tehtävä on olla tienraivaaja, jonka jutut toimivat syötteinä ja sytykkeinä muille medioille. Meillä on iso joukko uskontojournalismin asiantuntijoita, ja se on harvinaista herkkua.
- See more at: http://www.valomerkki.fi/uutiset/jaakko-heinimaki-tama-media-on-monille-yhta-kuin-kirkko201d#sthash.5fvfyGB3.dpuf

torstai 9. kesäkuuta 2016

Papit Helsingin Sanomien palstoilla


Selvitin teologian kandidaatintutkielmassani, Papit tapetilla – pappikuva Helsingin Sanomissa vuonna 2015, millaisten aiheiden ympärillä papit esiintyivät maamme levikiltään suurimmassa lehdessä. En jaotellut pappeja yksittäisten kirkkokuntien alle, vaan tarkastelun kohteena olivat kaikki lehdessä esiintyneet papit. Vastaavanlaista aiheiden ympärille rakentuvaa tutkimusta ei papeista tältä vuosikymmeneltä ole. Kaiken kaikkiaan pappeja koskevia artikkeleita löytyi vuoden ajalta n. 230 kappaletta.

Ensimmäisen esiteltävän aihealueen, moraalit ja säännöt, osalta voidaan todeta, että papeilla ei näytä olevan suurta sananvaltaa kirkon oppien tai ylempien auktoriteettien päätösten suhteen. Papit esiintyivät myös kirkon oppien uhmaajina ja sääntöjen rikkojina. Pappien esiintyminen kirkon tunnustuksen vastaisen elämäntavan puolustajana voi ihmisen perusoikeuksien toteutumisen kannalta olla myönteistä, mutta tämä ei välttämättä ole kirkon oman arvopohjan mukaista. Pappisvirkaan kuuluu velvoite pysyä kirkon tunnustuksessa. Tämän teeman artikkelit koskivat pääasiassa katolista kirkkoa. Kirkon opit ja pappeja ylemmät auktoriteetit ovat osa pappien arkea, ja ne määrittävät papin toimintaa ja työtä. Myös todellisuudessa papit saattavat kyseenalaistaa ja pohtia kirkon oppien toimivuutta osana työtään, mutta ristiriidat oppien ja vallankäytön suhteen eivät välttämättä ole jokapäiväistä keskusteluilmastoa kirkossakaan.

Artikkeleissa esiintyneet papit kannattivat myös sukupuolineutraalia avioliittoa, ja osa papeista myönsi itsekin kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Kuva papeista on uudistushaluinen, ja he toivovatkin kirkon menevän eteenpäin kysymyksen kanssa. Helsingin Sanomat haluaa rajaavalla ja painottavalla uutisoinnillaan korostaa itsekin kannattavansa liberaalia näkemystä asiasta.

Papit identifioituivat myös seksuaalirikosten ja rahojen kavaltamiseen liittyvien rikosten ympärille. Osassa rikollisuutta koskevissa artikkeleissa henkilön ammattinimike, pappi, on tuotu julki. Ammattinimikkeen julkituomisella halutaan rikkoa käsityksiä papeista, ja herättää keskustelua sekä paheksuntaa pappeja kohtaan.

Lisäksi papit tulivat esille työnkuvansa kautta. Papin työnkuva sisältää kirkossa tapahtuvia toimituksia, mutta samalla pappi on asiantuntija ja tukija. Artikkeleita lukemalla sai monipuolisen kuvan papin työstä myös eri kirkkokunnissa. Artikkelit papeista turvapaikanhakijoiden puolustajina luonnehtivat pappeja kristillisen diakonian ja altruismin toteuttajina. Samalla papit kannustavat muitakin auttamistyöhön. Papit katsovat, että jokainen on yhtä arvokas henkilökohtaisista taidoista, arkipäiväisistä valinnoista tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Turvapaikanhakijoita puolustavat papit antavat papeista totuudenmukaisen kuvan, sillä toisista huolehtiminen kuuluu kristilliseen perinteeseen.

Papit esiintyivät myös elokuvissa, sarjoissa ja kirjallisuudessa. Papit esiintyivät monissa esille tuoduissa teoksissa moraalisesti vääriä tekoja tekevinä henkilöinä tai pahuuden edustajina. Viihdeteollisuus ei ole kuvannut pappeja kovin imartelevassa valossa, etenkin kun erilaisia pedofiilitapauksia alkoi säännöllisesti esiintymään katolisessa kirkossa. Papit kuvataan monesti tekopyhinä ja rikollisina. Helsingin Sanomat on valikoinut artikkeleissaan esitetyt teokset, joten se pystyy vaikuttamaan siihen, mitä lehden lukijat katsovat tai lukevat.

Henkilökuva-artikkelit antoivat papeista inhimillisen kuvan. Jokaisella papilla on oma elämäntarinansa ja omat kokemuksensa, oma arvomaailmansa ja kanta asioihin. Muistokirjoitukset kunnioittavat pappeina toimineita ja heidän uraansa.

Viimeinen pappeja koskeva aihealue koski pappien osallisuutta historiallisesti merkittävissä tapahtumissa. Tällä aihealueella on myös opetuksellinen ulottuvuus. Tarkoituksena on ollut kertoa historiallisten pappien vaikutuksesta nykypäivään.

Vuoden aikana Helsingin Sanomat käsitteli artikkeleissaan pääasiassa katolisen ja luterilaisen kirkon pappeja. Positiivissävytteisistä artikkeleista erottuivat suomalaiset luterilaisen kirkon papit, ja negatiivissävytteisistä pääosin katolisen kirkon papit.

- Ari Minadis -

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Islamista luopumisen tabu

Yhteisöjen tiukkuus ja sitovuus ovat olleet uskontojournalististen juttujen aiheena kauan. Esimerkkinä on käytetty viime vuosina erityisesti meille tuttuja vanhoillislestadiolaisuutta ja Jehovan todistajia. Kirkosta eroamisesta on tehty juttu kilometrikaupalla, myös uskonnottomuus on hyväksytty aihe.

Yksi aihe on kuitenkin ollut vaikea, nimittäin islamista luopuminen. Siihen ei ole mediassa juurikaan tartuttu, lukuun ottamatta niin sanottua kristillistä mediaa, joka on mieluusti kertonut islaminuskoisten kääntymisestä kristinuskoon ja  siitä seuraavista vaikeuksista. Nyt myös Yle on tehnyt aiheesta laajan jutun otsikolla Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia –islamista eroaminen on Suomessa tabu

Jutussa haastatellut somalitaustaiset ex-musliminaiset puhuvat nimettöminä: "Meidän tarkoituksenamme ei ole lietsoa vihaa islaminuskoa kohtaan. On kuitenkin monia uskonnottomia muslimeita, jotka eivät tiedä, että islamista voi ylipäänsä luopua. Se on tabu."

Aivan pimennossa ex-muslimien asia ei ole. Suomessa islamista luopuneet perustivat viime vuonna brittiläisen esimerkin mukaan blogin, Suomen ex-muslimit. Blogin perustajat kertoivat tuoreeltaan Kotimaa24:ssä: ”Olemme saaneet yhteydenoton entiseltä muslimilta, joka oli iloinen tavatessaan muita entisiä muslimeita. Olemme saaneet myös viestejä muilta, jotka ovat kuuluneet kontrolloiviin uskonyhteisöihin. Erityisesti olimme yllättyneitä huomatessamme, että ex-vanhoillislestadiolaisilla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin meilläkin.”

Muslimien uskonnonvapauteen liittyi myös alkuvuodesta kansaedustaja Päivi Räsänen (kd)  hallitukselle jättämä kirjallinen kysymys uskonnonvapauden turvaamisesta vastaanottotoiminnassa. Kysymyksestä ei kovin laajasti uutisoitu – miksiköhän?

Räsänen totesi kysymyksessään: "Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai uskoon tuleminen on kaikille sallittua.  Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa."

Kysymyksessään Räsänen sanoi, että erityisesti on syytä ”puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä joidenkin islamin tulkintojen mukaan muslimilla ei olisi oikeutta vaihtaa uskontoa.”

Median puhe jonkun uskonnon tai uskonnollisen ryhmän vapaudesta valita uskosta luopuminen koetaan ymmärrettävästi uskonnon sisällä usein negatiiviseksi tai jopa aggressiiviseksi puuttumiseksi yhteisön sisäisiin asioihin.  Media leimataan ateismin tai uskonnottomuuden käsikassaraksi ja yhteisöstä irtautuneet (katkeriksi) luopioiksi, joiden kokemus on epäluotettava.

- Olli Seppälä -

perjantai 19. helmikuuta 2016

Mitä laadukas uskontojournalismi vaatii?

Tällä kertaa vastauksen otsikon kysymykseen antaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (ja pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedia Valomerkissä) dosentti Johanna Sumiala. Hän sanoo, että laadukkaaseen uskontojournalismiin vaaditaan kentän, käsitteiden ja historian tuntemista.
Vastukseen on helppo yhtyä, sillä sama pätee kaikkiin muihin journalsimin erikoisaloihin. Vaikea olisi esimerkksi taloudesta kirjoittaa ilman kentän, käsitteiden ja historian tuntemista.
Haastattelussa Sumiala pohtii uskonnon ja kulttuurin erottamista toistaan: ”Sanotaan, että tämä on kulttuuria, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi uskonto ja sukupuolikysymykset kytkeytyvät aina toisiinsa.”
Sumiala sanoo, että tutkijana häntä ei ensisijaisesti huolestuta se, kuinka huonosti muita uskontoja tunnetaan, vaan se, kuinka huonosti ihmiset tuntevat niitä oman ajattelunsa lähtökohtia, joiden perusteella he tekevät tulkintoja.
Haastattelussa sivutaan lyhyesti myös kysymystä reiluudesta. Voiko media olla reilu uskontoja kohtaan? Mitä se tarkoittaa? Sumialan mielestä journalismia ei voi tehdä vain sen mukaan kuinka yhteisöt itsensä ymmärtävät. Tosin median lähestymistapa ja yhteisön omakuva voivat joutua ristiriitaan, kuten tapahtui vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tapahtuneiden hyväksikäyttötapausten uutisoinnissa.
Lue kokonaisuudessaan Topias Haikalan juttu Media piirtää kuvia uskonnoista.
Jutussa pohditaan myös, onko mediassa tarvetta erityisille uskontotoimittajille. Ylen yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka Venäläinen sanoo, että uskonto ei ole Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien keskiössä, vaikka niistä entistä enemmän kerrotaankin.
Ylellä työskentelee venäläinen mukaan toimittajina ja tuottajina useita teologeja, mutta erityisiä uskontotoimittajia ei ole: "On tosin hyvä kysymys, pitäisikö maailman muuttumisen ja uskontojen korostumisen myötä joidenkin toimittajien erikoistua syvällisemmin uskonnollisiin asioihin. Tämä on myös resurssikysymys."
- Olli Seppälä -