Tällä kertaa vastauksen otsikon kysymykseen
antaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (ja pääkaupunkiseudun seurakuntien
verkkomedia Valomerkissä) dosentti Johanna Sumiala. Hän sanoo, että
laadukkaaseen uskontojournalismiin vaaditaan kentän, käsitteiden ja historian
tuntemista.
Vastukseen on helppo yhtyä, sillä sama pätee kaikkiin muihin journalsimin erikoisaloihin. Vaikea olisi esimerkksi taloudesta kirjoittaa ilman kentän, käsitteiden ja historian tuntemista.
Haastattelussa Sumiala pohtii uskonnon ja
kulttuurin erottamista toistaan: ”Sanotaan, että tämä on kulttuuria, jolla ei
ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi uskonto
ja sukupuolikysymykset kytkeytyvät aina toisiinsa.”
Sumiala sanoo, että tutkijana häntä ei
ensisijaisesti huolestuta se, kuinka huonosti muita uskontoja tunnetaan, vaan
se, kuinka huonosti ihmiset tuntevat niitä oman ajattelunsa lähtökohtia, joiden
perusteella he tekevät tulkintoja.
Haastattelussa sivutaan lyhyesti myös kysymystä
reiluudesta. Voiko media olla reilu uskontoja kohtaan? Mitä se tarkoittaa?
Sumialan mielestä journalismia ei voi tehdä vain sen mukaan kuinka yhteisöt
itsensä ymmärtävät. Tosin median lähestymistapa ja yhteisön omakuva voivat joutua
ristiriitaan, kuten tapahtui vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tapahtuneiden
hyväksikäyttötapausten uutisoinnissa.
Jutussa pohditaan myös, onko mediassa tarvetta erityisille uskontotoimittajille. Ylen yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka
Venäläinen sanoo, että uskonto ei ole Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien
keskiössä, vaikka niistä entistä enemmän kerrotaankin.
Ylellä työskentelee venäläinen mukaan
toimittajina ja tuottajina useita teologeja, mutta erityisiä uskontotoimittajia
ei ole: "On tosin hyvä kysymys, pitäisikö maailman muuttumisen ja uskontojen
korostumisen myötä joidenkin toimittajien erikoistua syvällisemmin
uskonnollisiin asioihin. Tämä on myös resurssikysymys."
- Olli Seppälä -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti