Palkinnon arvoisia tekoja

Uskontojournalismi on ollut kova sana kun viime vuosina on jaettu Suuri journalistipalkinto. 2011 ja 2010 Vuoden journalistinen teko on liittynyt kirkkoon ja uskontoon, tai ainakin sivunnut niitä tavalla, joka oikeuttaa pohtimaan, onko kyse uskontojournalismista.

Kyllä on, jos uskontojournalismi määritellään journalismiksi, joka käsittelee uskontoon tai uskonnollisiin yhteisöihin liittyviä asioita. Samaan hengenvetoon voidaan toki sanoa, että seksuaalisia hyväksikäyttöjä herätysliikkeessä käsitellyt juttu on yhtä vähän uskontojournalismia kuin seksuaalisia hyväksikäyttöjä urheiluseuroissa käsittelevä juttu on urheilujournalismia.

Tosin uskonnollinen yhteisö tuo aina omat erityiskysymyksenä ja -piirteensä käsiteltävään aiheeseen. Näin oli myös kun Vuoden 2011 journalistisesta teosta palkittiin toimittaja Susanna Kemppainen ja päätoimittaja Markku Mantila Kalevassa olleista jutuista vanhoillislestadiolaisten piirissä paljastuneista lasten hyväksikäyttötapauksista.

Palkintolautakunta perusteli valintaa: "Kaleva toi esiin alueellaan vaikutusvaltaisen herätysliikkeen sisällä tapahtuneita lasten hyväksikäyttötapauksia, jotka eivät olleet päätyneet viranomaisten tietoon. Vuosikymmeniä jatkuneesta hiljaisuuden kulttuurista ja salailusta on nyt päästy uhrien suojeluun ja tekojen oikeuskäsittelyyn. Poikkeuksellisen laajasta painostuksesta ja sadoista perutuista lehtitilauksista huolimatta Kaleva otti myös pääkirjoituksissaan johdonmukaisesti kantaa tekoja ja vaikenemista vastaan."

Entä oliko 2010 Vuoden journalistisesta teosta palkitussa YLEn Ajankohtaisen kakkosen Homoillassa kyse uskontojournalismista? Ei ehkä tekijöiden mielestä aluksi, mutta lopputuloksena oli hämmentävä mediatapahtuma, jossa luterilainen kirkko sai syntipukin osana ja menetti 40 000 jäsentä.

Homoillan tekijät olivat juontaja, käsikirjoituksen tekijä Salla Paajanen, juontaja, käsikirjoituksen tekijä Jyrki Richt, projektin vetäjä Reeta Kivihalme ja toimitussihteeri Taina Kanerva.

Palkintolautakunta perusteli valintaa: "Ajankohtaisen kakkosen teemailta nosti esiin yhä tabuina pidettyjä asioita. Se sysäsi liikkeelle vilkkaan keskustelun paitsi seksuaalisten vähemmistöjen asemasta myös kirkkoon liitetyn arvomaailman merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Myöhemmin homokeskustelu on laajentunut keskusteluksi arvoliberaalista ja arvokonservatiivisesta Suomesta."

Kannattaa laittaa merkille, että 2010 ehdolla Vuoden jutuksi oli myös Anu Nousiaisen Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen tekemä juttu Tapani Koivuniemestä ja hänen ympärilleen syntyneestä uskonnollisesta ryhmästä. Juttua voi hyvällä syyllä pitää tutkivana uskontojournalismina, joka – jos niin halutaan määritellä – on tutkivan journalismin alalaji.

Onnea voittajille ja kaikille ehdolla olleille!

- Olli Seppälä -

Islam ja politiikka dominoivat

Yhdysvaltalaisessa uskontojournalismissa islam ja presidentinvaalien uskontokysymykset, erityisesti suhde mormonismiin, olivat vahvasti esillä vuonna 2011. Pew Researh Centerin raportista käy myös ilmi, että uskonto ei viime vuonna – kuten ei yleensäkään – ole uutisoinnin valtavirran aiheena.

Yleensä uskonto tulee (myös) Yhdysvalloissa uutisissa esiin kun sitä syytetään ääri-ilmiöistä ja suvaitsemattomuudesta. Yksittäisissä paljon huomiota saaneissa uutisissa kerrottiin muun muassa pastorista, joka aikoi polttaa Koraanin ja teksasilaisesta ministeristä, joka kutsui mormonismia kultiksi.

Yhdysvalloissa uskonto sai viime vuonna uutismedioissa kaiken kaikkiaan hieman vähemmän huomiota kuin vuotta aikaisemmin.

Pew Research Centerin raportissa huomautetaan, että  bloggarien rooli uskonnosta kertomisessa on vapaampi kuin valtavirran median. Bloggarit intoutuivat USA:ssa käsittelemään muun muassa maailmanloppua ja tempaamista erään kristillisen radiojuontajan innoittamana sekä uskon ja tieteen kysymyksiä.

Lue 15-sivuinen Religion in the News -raportti täältä (pdf)

- Olli Seppälä -

Kysytään arvoja kaikilta

Uusi presidentti astui tänään virkan, mutta vaalit puhuttavat journalisteja ja tutkijoita vielä pitkään. Yliopistolehdessä (2/12) tutkijatohtori Hanna Wass kirjoittaa Puheenvuoro-palstalla:

”Vaaleissa näkyi vahvasti arvoulottuvuus. Uskontoon, etiikkaan ja moraaliin liittyvät teemat olivat olennainen osa politiikkaa. Presidentinvaalin henkilökeskeisyys ja presidentin rooli arvojohtajana vielä korostavat arvokysymysten merkitystä. Suomalaisen keskustelun kehittymättömyydestä kertoo tosin se että arvoja koskevia kysymyksiä esitettiin enimmäkseen vain osalle ehdokkaista, tällä kertaa kristillisdemokraattien Sari Essayahille ja perussuomalaisten Timo Soinille.”

Uskontojournalismi-blogin mielestä arvokysymyksiä voi ja tulee esittää kaikille, jotka aikovat ryhtyä hoitamaan yhteisiä asioita. Sillä ilman arvoja tuskin kukaan niihin hommiin pyrkii.

- Olli Seppälä -

Usko paikallislehden uutisdeskillä

Uskonnosta kertovia juttuja ilmestyy kaikenlaisissa lehdissä, myös paikallislehdissä. Ja varsinkin niissä, sillä usein seurakunta ja sen toiminta on lähellä lukijoita. Seurakunnan – liki poikkeuksetta luterilaisen – asiat ovat paikallislehden peruskauraa.

Suvi Peltolan opinnäytetyö Oulun seudun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2011 käsittelee uskonnosta kertovia juttuja Forssan Lehdessä. Peltola on opiskellut viestinnän koulutusohjelmassa journalismia. Opinnäytteen nimi on Uskonnottomia uutisia uskonnosta. Milloin uutinen ylittää julkaisukynnyksen paikallislehdessä?

Omien ennakko-odotustensa vastaisesti Peltola havaitsi, että vain harvassa uskontoa näennäisesti käsitelleessä Forssan Lehden jutussa todellisuudessa kerrottiin uskonnosta: ”Kaiken kaikkiaan uskonnon ydin, journalistisista perushyveistä riippumaton usko, osoittautui liki tabuksi.”

Vastus opinnäytteen kysymykseen ”milloin uskonto ylittää julkaisukynnyksen paikallislehdessä”, on Peltolalla seuraava:

”Kaiken edellisen pohjalta voinee vastata, että lähinnä silloin, kun näennäisesti uskontoaiheinen juttu ei todellisuudessa käsittelekään uskontoa. Jutun otsikossa siis saattaa vilahtaa sana seurakunta tai kirkko, mutta varsinaisessa jutussa keskitytään lasten kesäleirillä käristetyn makkaran määrään, kirkonkellon jätättämiseen tai hautakynttilöiden kierrättämiseen. Sen sijaan uskon merkitystä yksityiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle käsittelevien juttujen julkaisukynnys tuntuu olevan kovin korkealla hiljaisinakin uutispäivinä, jolloin julkaisukynnys yleisesti ottaen on matalimmillaan.”

Opinnäytetyöhön on liitetty myös omajuttu eli juttunäyte. Peltola on haastatellut kolmea forssalaista pappia, jotka pohtivat joulun merkitystä. Valokuvassa kahdella on päässään punainen tonttuhattu.

Uskonnottomia uutisia uskonnosta -opinnäyte luettavissa täältä.

- Olli Seppälä -

Juhlat vaalien varjossa

Presidentinvaalit ovat uskontojournalismin juhlaa. Elämme juuri nyt sellaista aikaa, jolloin arvojohtajiksi pyrkiviltä sopii taas kysyä, uskooko hän Jumalaan, kuuluuko kirkkoon. Esimerkiksi tämän aamun (27.1.) Helsingin Sanomissa kysyttiin Pekka Haavistolta ja Sauli Niinistöltä muun maussa edellä mainittuja asioita. Haavisto vastasi näin: ”En kuulu. Erosin koulun uskonnonopetuksen takia, koin että siinä oli puutteita lukiossa. Uskon, että korkeampi voima on olemassa.” Niinistö puolestaan oli lyhytsanaisempi: ”Kuulun. Uskon.”

Samat kysymykset ja vastaukset ehdokkailta kysyttiin eri yhteyksissä jo ensimmäisellä kierroksella. Esimerkiksi Kotimaasta (19.1.) löytyy laajempi ehdokkaiden kirkkosuhteen kysely.

Vielä yksityiskohtaisemmin uskonasioita eli suoraan uskosta Jeesukseen kyseltiin toisen kerroksen ehdokkailta Radio Deissä (26.1.) Haavisto sanoi suoremmin kuin Hesarissa yllä, että uskoo Jumalaan, mutta ettei ole varma, onko se kirkossa saarnattava Jumala. Haavisto luonnehti itseään agnostikoksi. Niinistö puolestaan sanoi uskovansa, että Jeesus on Jumalan Poika, ja että usko ja rukous tulevat herkemmin mieleen kun on hankalaa.

Kysymys Jeesuksesta ei ollut ensi kertaa presidentinvaalissa esillä. Vuonna 1994 Elisabeth Rehnin sanotaan kompastuneen, kun vastasi, että ei ole varma Jeesuksen historiallisuudesta. Martti Ahtisaari sen sijaan uskoi Jeesuksen olleen historiallinen henkilö. ”Jeesus ratkaisi vaalin”, hehkuttivat innokkaimmat. Vaan tuskinpa sentään, kyllä siihen annettuja ääniä tarvittiin.

- Olli Seppälä -

Kirkosta uutisoidaan neutraalisti

[Olli Seppälä:] Valtaosa suomalaisesta uskontojournalismista käsittelee luterilaista kirkkoa, mikä ei ole yllätys, sillä valtakirkkoon (huom. sanavalinta) kuului vuoden 2011 lopussa ennakkotiedon mukaan 77,3 prosenttia suomalaista.

Viime syksynä Kirkon tiedotuskeskus (KT) teetti analyysin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mediajulkisuuden määrästä ja laadusta kahden kuukauden seurantajaksolta syys-lokakuulta.

Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta kirjoitettiin toimituksellisessa sekä sosiaalisessa mediassa seurantajaksolla yhteensä 1033 kertaa. Näistä noin 60 prosenttia julkaistiin toimituksellisessa mediassa. Valtaosa, 84 prosenttia, kirkkoa koskevasta uutisoinnista oli sävyltään neutraalia. Kielteistä uutisointia oli koko julkisuusmäärästä 13 prosenttia.

Kielteisen julkisuuden osuus kokonaisjulkisuudesta ei KT:n tiedotteen mukaan poikkea muiden organisaatioiden kielteisen julkisuuden osuudesta. Eniten kriittistä julkisuutta löytyi kirkon talouteen liittyvistä kirjoituksista.

Vain 3 prosenttia uutisoinnista tulkittiin myönteisiksi.

Aiheittain tarkasteltuna julkisuuden painopiste oli kirkon hallinnossa ja taloudessa. Aihe muodosti noin kolmanneksen seurantajakson tuomasta julkisuudesta. Lähestyvä Kuopion piispanvaali ja kirkon budjetin rakentaminen osuivat seurattavaan jaksoon ja toivat mediaosumia uutisointiin.

Seurantajaksolla yksittäisistä medioista eniten kirkollisista aiheista uutisoivat YLE.fi -verkkosivusto, Savon Sanomat, Turun Sanomat ja näiden verkkolehdet. Kriittisimmin suhtautuivat Satakunnan kansa, Lapin Kansa ja Hufvudstadsbladet.

Yksi analyysin tuloksista oli myös se, että verkossa, (mukaan lukien blogit), kirkkoa ei käsitelty juurikaan kriittisemmin kuin muutenkaan mediassa. Verkkokeskustelut on arvatenkin sitten toinen asia.

Huomioarvoista on myös, että seurantajaksolla KT lähetti kaikkiaan 61 mediatiedotetta. Näistä 15 prosenttia käytettiin seurannassa olleiden medioiden lähteenä.

Niin sanottu ”kristillinen media” ei ollut mukana seurannassa, vaikka sekin on olennainen osa uskontojournalismia (omista lähtökohdistaan tosin).

- Olli Seppälä -

Oheinen teksti pohjaa Kirkon tiedotuskeskuksen lähettämään tiedotteeseen, joka löytyy kokonaisuudessaan täältä

Mikä on vuoden uskontouutinen?

[Olli Seppälä:] Mikä oli vuoden 2011 uskontouutinen? Oliko se Oslon joukkosurma ja Breivikin tekonsa taustoiksi antamat uskonnolliset lausunnot? Vai oliko jokin paavin lausunto? Katolisen kirkon pedofiliatragedia? Voisiko Suomessa vuoden uskontouutinen olla keskustelu homoseksuaalisuudesta?

Kotimaa24 kysyi asiaa Helsingin Sanomien ja Ilkan päätoimittajilta. Sekä Mikael Pentikäinen että Matti Kalliokoski antoivat saman vastauksen: arabikevät.

”Se lisää islamin voimaa diktaattoreiden kustannuksella arabimaissa ja sitä kautta maailmanpolitiikassa. Aika näyttää voittaako maltillinen islam vai joku muu”, Pentikäinen perusteli.

Kalliokosken perustelu oli seuraava;

”Jälkeenpäin katsoen vuoden 2011 merkittävimmäksi uskonnolliseksi uutiseksi - laajasti ymmärrettynä - voivat nousta arabimaiden kansannousut. Vielä emme tiedä, syntyykö niiden tuloksena islamiin nojaava ja avointa, kansanvaltaista yhteiskuntaa tukeva poliittinen kulttuuri, mutta se on mahdollista.”

Simo Alastalon tekemä verkkouutinen kokonaisuudessaan täällä

+

Myös muita näkökulmia vuoden uskontouutiseen voi ottaa. Itse haluan nostaa esiin tuoreen jutun, jossa on kiinnostavasti käsitelty vuoden vaihtumista, sillä gregoriaanisen kalenterin mukainen vuodenvaihde ei ole ainut mahdollinen. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa on toisenlaisia tapoja mitata vuodenkiertoa.

Huvfudstadsbladetissa oli (31.12.2011) hyvin ja havainnollisesti toteutettu juttu (”Nyåret året runt”) erilaisesta vuodenvaihtumisesta. Graafisen vuosiympyrän avulla lukijalle kerrottiin milloin esimerkiksi on hindulaisten uusivuosi, diwali ja milloin juutalaisten tai islamin vuosi vaihtuu. Jutun tekijää Höblässä ei mainittu, grafiikantekijä Mikael Bobacka sentään.

Uskonnosta kertova journalismi voi siis olla paitsi kovaa maailmanpolitiikka tai muuten vain tietoa toisista uskonnoista ja kulttuureista lisäävää.

- Olli Seppälä -