Viikset, media ja uskonto

Turkissa järjestettiin heinäkuun puolivälissä Media Religion Culture 2012 -konferenssi. Yksi paikan päällä kuultu esitys käsitteli vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa viikon ajan laskettiin erilaisia viiksiä Turkin televisiossa. Tutkijoiden mukaan se, millaisia viiksiä televisiossa esiintyy, viestii myös jotain uskonnon ja politiikan yhteenliittymisestä.

”Ulkonäkö määrittää ihmisen uskonnollista (niin kuin muutakin) identiteettiä voimakkaasti, ja media levittää näitä uskonnollisen identiteetin ulkoisia merkkejä eteenpäin käsittämättömällä nopeudella esimerkiksi facebook-kuvina, youtube-videoina ja elokuvina” kirjoittaa Suvi Laakso konferenssiblogissaan.

Suvi Laakson blogit löytyvät täältä

Globalisaatio haastaa suomalaisen uskontojournalismin

Viime vuosikymmeninä Suomessa on käyty lukuisia uskontoa käsitteleviä ja sivuavia julkisia debatteja piispoista, homoseksuaalisuudesta, naispappeudesta, kirkosta eroamisesta, uskonnon opetuksesta, suvivirrestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Samaan aikaan myös uskontoon ja uskontoihin kohdistuva kritiikki on herättänyt merkittävää julkista huomiota. Mediasta on tullut monin tavoin yhteiskunnallisen julkisen elämän keskus, myös uskontoon liittyvissä kysymyksissä.

Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama kaksivuotinen tutkimushanke ”Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste” tarkastelee suomalaista uskontojournalismia sanomalehdissä 2000-luvulla. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä uskonnosta, sen paikasta ja roolista ja niiden muutoksista suomalaisessa mediajulkisuudessa 2000-luvulla.

Tutkimus tarjoaa myös uutta tietoa uskontojournalismista ja siten mahdollisuuksia sen ammatilliseen kehittämiseen. Se vastaa kysymyksiin: Millä tavalla uskonto nousee nykyaikana median uutisaiheeksi. Millaiset uskonnolliset aiheet saavat mediassa eniten näkyvyyttä ja miten tämä näkyvyys tuotetaan? Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy eri sanomalehtien uskontojournalismista?

Eurooppa, erityisesti protestanttinen Pohjois-Eurooppa ja Pohjoismaat, muodostaa median ja uskonnon suhteita tarkasteltaessa mielenkiintoisen tapauksen. Pohjoismaiden valtauskonnon eli luterilaisuuden merkitys on tilastojen mukaan pienentynyt. Tänä päivänä uskonnosta käydään jatkuvaa merkityskamppailua, ja luterilaisuuden itsestään selvä luonne on kyseenalaistunut Suomessakin. Etenkään suurissa kaupungeissa luterilaisuus ei ole enää samalla tavalla osa suomalaista elämäntapaa kuin aiemmin. Tulkitsemme, että näillä kamppailuilla on kiinteä yhteys uskonnon medianäkyvyyteen 2000-luvun suomalaisessa mediajulkisuudessa.

Julkisuuden agendalla ovat nyt yhtä lailla luterilaisen kirkon asema, islamin haaste kuin maallistuminen ja siihen liittyvä uskontokritiikki. Aiemmin itsestään selvän suomalaisen uskonnollisen ilmaston tuntemuksen lisäksi islamin ymmärrys on tullut välttämättömäksi. Hankkeen tarjoama tutkimustieto auttaa tunnistamaan mahdollisia puutteita uskontojournalismissa ja tarjoaa mahdollisuuksia asiantuntemuksen kehittämiseen.

- Johanna Sumiala -

Hanke: Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste, Rahoittaja: Helsingin Sanomain Säätiö, Hankkeen johtajat: Tampereen yliopisto/COMET (Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus) dosentti Katja Valaskivi, Helsingin yliopisto/CRC Viestinnän tutkimuskeskus) dosentti Johanna Sumiala, Vastuututkija: Tampereen yliopisto/COMET FM Jenni Hokka, Tutkimusperiodi: 2011–2013.

Dalai-lamalle Templeton-palkinto

[Täydennetty] Tämän vuotisen Templeton-palkinnon saa Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama. Hän ottaa palkinnon vastaan Lontoossa 14.5. Kyseessä on rahallisesti maailman arvokkain palkinto, ja se jaetaan vuosittain elämän hengellisen (spiritual) ulottuvuuden maailmanlaajuista ymmärtämistä edistäneelle, elossa olevalle henkilölle.
Brittiläisen The Telegraphin mukaan Dalai-lama luopuu palkintosummasta jo Lontoon St. Paulin katedraalissa pidettävässä luovutustilaisuudessa.

1,1 miljoonan punnan suuruisesta palkinnosta noin 900 puntaa menee Pelastakaa Lapset -järjetölle Intiaan. 125 puntaan menee Mind and Life -instituutille, ja lisäksi tiibetin munkkeja kouluttava rahasto saa tukea pakintorahoista.

Palkinnon perusti vuonna 1972 sijoittaja sir John Templeton. Hän halusi palkinnon rahallisen arvon ylittävän Nobel-palkinnon, koska uskoi hengellisten kysymysten valaisemisesta koituvan hyödyn ylittävän muiden inhimillisten pyrkimysten arvon.

Palkinnon jakaa John Templeton -säätiön nykyinen puheenjohtaja, säätiön perustajan poika John M. Templeton.

Lisätietoa Dalai-laman palkitsemisen perusteita Templeton-palkinnon sivuilta

 - Simo Alastalo -

PS. Palkinnon saajan nimen näkee kirjoitettavan Suomessa eri tavoin: dalai lama, dalai-lama, Dalai-lama, ja jopa Dalai Lama (kuten englannin kielessä). Kysessä ei ole varsinaisesti nimi vaan arvonimi ("yleinen uskonnollinen opettaja"). Kun tarkoitetaan nykyistä dalai-lamaa (järjestyksessään 14.) eli Tenzin Gyatsoa, voidaan puhua Dalai-lamasta isolla alkukirjaimella, sillä kyse on määrätystä henkilöstä. Esim.  www.dalailama2011.fi -sivusto ja Yle noudattavat tätä tapaa. Helsingin Sanomat käyttää dalai-lamaa. (- Olli Seppälä -)

Uskontojournalisteille kansainvälinen yhdistys

Uskontojournalistit ovat saaneet oman kansainvälisen yhdistyksen (International Association of Religion Journalists). Perustavassa kokouksessa Italiassa oli paikalla muutama viikko sitten yli 30 toimittajaa eri puolilta maailmaa, erilaisista uskonnollisista taustoista. Yhdistys on ilmeisen tarpeellinen, koska perustamiskokouksen jälkeen mukaan on jo ilmoittautunut yli 400 toimittajaa.

– Kansainvälisesti ajatellen ymmärrämme uskontoja heikosti. Tämän yhdistyksen myötä toimittajilla on nyt kontakteja eri puolille maailmaa ja he voivat tehdä työtä yhdessä, sanoo yhdysvaltalainen toimittaja David Briggs, jonka ideasta yhdistys syntyi.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää korkealaatuista uskonnoista kertovaa journalismia antamalla koulutusta sekä järjestämällä konferensseja ja keskusteluja. Paikalla olleen espanjalaisen Maria-Paz Lopezin mukaan yhdistys voi myös edistää uskonnosta kertovien toimittajien arvostusta kollegoiden parissa, jotka usein pitävät uskonnoista raportoimista marginaalisena.

Australialainen tuottaja Rachel Kohn toteaa, että uskonto on osatekijänä monissa tämän hetken konflikteissa. Uskontojournalistien tehtävä on hänen mukaansa selventää ongelmia ja ennen kaikkea pitää huolta siitä, etteivät he käytä mediaa niin, että konflikti entisestään pahenisi.

Kansainvälinen uskontojournalistien yhdistys syntyi laatujournalismia edistävän, riippumattoman järjestön International Center for Journalists (ICFJ) uskontojen välistä dialogia edistävän koulutusprojektin myötä. Projektia rahoittaa Yhdysvaltain ulkoministeriö ja uskontojournalistien perustavan kokouksen sponsorina oli Rockefellerin säätiö.

Uskontojournalistien yhdistyksen perustamisesta kertoi Suomessa tiettävästi ensimmäisenä Oulussa ilmestyvä seurakuntalehti Rauhan Tervehdys. Sen lähteenä oli Jerusalem Post.

Lisää Kansainvälisestä uskontojournalistien yhdistyksen perustamisesta täältä

Kansainvälisen uskontojournalistien yhdistyksen Facebook-sivu täällä

- Pirjo Almusa, Olli Seppälä -

Uskontojournalismi ei vastaa yleisön toiveeseen

Tuoreen tutkimuksen mukaan amerikkalaisilla toimittajilla ja yleisöllä on osittain erilainen käsitys siitä, miten uskonnosta pitäisi kertoa tiedotusvälineissä.

Tutkimuksessa haastateltiin 2000 tavallista amerikkalaista ja 800 eri tiedotusvälineitten palveluksessa olevaa toimittajaa.

Valtaosa haastatelluista amerikkalaisista halusi uskontojournalismin käsittelevän uskonnollisia kokemuksia, hengellisyyttä, uskomuksia ja eri käytäntöjä. Yli puolet toimittajista uskoi taas yleisön haluavan raportointia, jossa keskitytään uskonnollisiin instituutioihin, toimintaan, tapahtumiin ja henkilöihin.

Yleisön ja toimittajien näkemys uskontojournalismin tasosta oli myös erilainen. Yli puolet yleisövastaajista piti uskonnon uutisointia liian sensaatiohakuisena, ja monet uskoivat, että tiedotusvälineet menettävät yleisöään keskittymällä liikaa sensaatiojuttuihin. Toimittajista vain kolmannes oli samaa mieltä.

Uskonnollisten aiheiden raportoinnissa näytti olevan parantamisen varaa paikkansapitävyyden ja tasapuolisuuden suhteen:  yleisöstä tässä suhteessa tyytyväisiä oli 27% ja toimittajista 40%. Kolmannes yleisövastaajista katsoi tiedotusvälineitten suhtautuvan uskontoon ja uskonnollisiin ihmisiin vihamielisesti ja neljännes toimittajista oli samaa mieltä.

Yleisön ja toimittajien näkemykset menivät yksiin sen suhteen, kuinka hyvin tiedotusvälineet selittävät uskonnon roolia yhteiskunnassa. Vähän yli puolet kaikista vastaajista katsoi, että tässä suhteessa ei ole onnistuttu. Lisäksi vain noin kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että tiedotusvälineet kertovat uskonnosta tarpeeksi kattavasti.

Tutkimuksen mukaan toimittajilla oli useita syitä siihen, että uskonnosta kertominen ei onnistu odotusten mukaan. Monet katsoivat, että uskontojournalismin suuri haaste oli uskontojen tuntemuksen puute.  Toiset kokivat ongelmaksi myös ajan- ja tilanpuutteen.  Osa katsoi, että heidän oma vähäinen kiinnostuksensa ja lähteiden puutteellinen tunteminen teki raportoimisen vaikeammaksi.

Koko tutkimusraportti on luettavissa täältä

Tutkimuksen taustalla ovat Annenberg School for Communication and Journalism, University of Southern California ja Ray C. Bliss Institute of Applied Politics, University of Akron.

- Riitta Bonny -

Aatteen ja kanavan liitto

Kun SuomiTV:n aloitti koelähetyksiään elo-joulukuussa 2008, syntyi suomalaisessa mediakentässä epäily, että kanavan takaa löytyvä Family Cannel –yhtiö on uskovaisten käsissä ja että sillä tulee olemaan vaikutusta ohjelmapolitiikkaan. Epäilyt heräsivät, sillä puuhamiehenä kanavalla toimi Hannu Haukka, joka tunnettiin evankelioivan, Venäjälle suunnatun IRR-TV:n perustajana. Kanadalainen sijoittaja-rahoittaja Jeffrey Royer vannoi myös perhearvojen nimeen. Perhearvot ovat rapakon takana usein peitenimi konservatiiviselle kristillisyydelle.

Tuoreessa Journalismikritiikin vuosikirjassa 2012 SuomiTV:n päätoimittajan toiminut Tomi Lindblom kertoo omasta näkökulmastaan kanavan tarinan. Lindblom sanoo, että kristillisyys muodostui kanavalle taakaksi, vaikka uutistoiminnassa johto ei mitään sen suuntaista vaatinutkaan. Ohjelmapolitiikassa kristillisyyden vaatimus sen sijaan näkyi monin tavoin, muun muassa avioerojen ja homoseksuaalisuuden käsittelyssä – niitä ei juuri käsitelty ohjelmissa.

Lindblom summaa SuomiTV:n epäonnistuminen syitä: ”Suomalaisen kulttuurin huono tuntemus yhdistettynä rehvakkaaseen amerikkalaiseen innostuneisuuteen oli osasyy siihen, miksi SuomiTV lopulta ajautui miljoonatappioihin. Johdolla ei ollut kokemusta suomalaisesta kaupallisesta televisiosta, ja vain kovin harva työntekijäkään oli koskaan ollut televisiossa töissä. Konsulttien tekemät ylitsevuotavat ennustukset siitä, että koko Suomi odottaa henkeään pidätellen perhearvoja kunnioittavan kanavan perustamista olivat jo heti alussa omiaan ajamaan veneen väärille vesille.”

Lue Lindblomin SuomiTV-analyysi kokonaisuudessaan Journalismikritiikin vuosikirjasta 2012 (toim. Johanna Vehkoo, pdf, sivut 104-111)

Tappiollinen kanava myytiin alkuvuodesta 2012 Fox International Channelille ja SuomiTV:n kanavapaikalla aloitti 16.4. FOX.

- Olli Seppälä -

Uskonto ja maallinen luupin alla

Suomen Akatemia rahoittaa parhaillaan tutkijatohtori, dosentti Teemu Tairan hanketta ”Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa” – viralliselta nimeltään Discourse on Religion and the Secular in the Finnish Media: Longitudinal and Comparative Study.

Tutkimuksessa pohditaan muun maussa sitä, kuinka uskonnosta ja sekulaarista keskustelu on muuttunut suomalaisessa mediassa sekä sitä, kuinka erottautuminen uskonnon ja sekulaarin sekä toisaalta luterilaisen kirkon ja valtion välillä  näyttäytyy monikulttuuriseksi muuttuvassa ympäristössä.

Hanke alkoi viime vuoden syyskuussa ja päättyy elokuun lopussa 2014. Kokonaiskesto on kolme vuotta ja työ tehdään Turun yliopistossa (uskontotieteen oppiaine). Uskontojournalismi-blogi kysyi Tairalta tarkempaa tietoa hankkeen sisällöstä. Hän vastasi:

”Enimmäkseen käsittelen Hesarin pää- ja mielipidekirjoituksia vuodesta 1946 nykypäivään. (Kuten huomaat, tämän aineiston avulla ei voida käsitellä suoraan sitä, miten uskonnosta uutisoidaan, vaan sitä, miten median uskontodiskurssi on muuttunut suomalaisen yhteiskunnan modernisaatiossa.) Muu suomalainen media tarjoaa täydentävää aineistoa, erityisesti Turun Sanomat ja Aamulehti. Teen systemaattisen aineiston analyysin lisäksi ns. tapausanalyyseja, joissa laajennan aineistoa pää- ja mielipidekirjoitusten ulkopuolelle uutisjuttuihin. Lisäksi tapausanalyyseissa käydään läpi aineistoa myös iltapäivälehdistä, uusmediasta ja uskonnollisista julkaisuista”

Taira kertoo hankkeestaan myös Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen verkkolehdessä

Ohessa ”Uskonnon ja maallisen diskurssi suomalaisessa mediassa” -hankkeen englanninkielinen tiivistelmä:

There has been a strong decline in church membership in Finland in the past two decades. It has also been a period of increasing ethnic, cultural and religious diversity. The existing connection between the Lutheran Church and the state – not strictly a state church but solid cooperation – has come under attack: opponents usually refer to the need for a stronger distinction between religious and the secular, whereas defenders employ a different distinction between religion and the secular in reference to the significant role of the Lutheran Church in Finnish culture. Media is one of the main arenas in which these issues are debated.

The aim of the project is to examine discourse on religion and the secular in the Finnish media by concentrating on the three major newspapers, Helsingin Sanomat, Aamulehti and Turun Sanomat. The special emphasis will be put on the relationship between the Lutheran Church and the state which is connected to more general distinction between religion and the secular in other institutions and practices such as education, healthcare, military, organisation of cemeteries and politics. The focus will be on the past two decades because of the changes in society, but also older material will be used.  

The project seeks to answer: 1) how the discourse on religion and the secular has changed in the Finnish media after the Second World War, 2) how the distinction between, religion and the secular, especially between the Lutheran Church and state has been employed, defended and challenged in an increasingly multicultural context, 3) what these discourses tell us about the role and location of religion in the public sphere in Finnish modernisation, and 4) what theoretical ideas, research hypotheses and methods the study can generate that could be used to examine, analyse and compare corresponding developments in other locations.  

Critical discourse analysis will be the main method, complemented by systematic and quantitative content analysis (coding themes by using the SPSS-programme) in order to identify key patterns and frequencies of themes. A discursive approach enables the identification and analysis of meaning systems that appear across coded themes. Readers’ letters and editorials will be used as the primary material. They will be supplemented by news articles that have triggered debate.

The project develops a research strategy according to which distinctions between religion and the secular are parts of discursive formations – and thus part of the power struggles and relative to a community’s changing interests and situations. In addition, the study will contribute to the interpretations of the public role and location of religion.

The examination of these questions will result in a longitudinal and comparative analysis of discourse on religion and the secular in the Finnish media. In addition to providing new knowledge on the relatively understudied area, the project also has methodological aims. Methodologically the project develops a robust and applicable research strategy which is expected to be implemented in new contexts. Theoretically the project approaches the categories of ‘religion’ and ‘secular’ as discursive items and thus argues for the importance of discursive study of religion. Furthermore, the project has a role to play in terms of knowledge exchange; discussion on religion in the media will be facilitated by organising policy events for journalists and religious communities.

The project is strongly linked to the applicant’s earlier and ongoing research and he has already established connections to national and international research networks.

Teemu Tairan oma Teetai-blogi löytyy täältä

- Olli Seppälä -