Värittynyttä journalismia

Voisi helposti kuvitella, että valtamediassa voidaan nykyään tarttua vapaasti melkein mihin tahansa uskonnolliseen tai eettiseen  aiheeseen, varsinkin kun se koskee monen ihmisen elämää.  Käytännössä luotettavinakin pidetyt julkaisut harrastavat sensuuria tai uutisoivat jostakin aiheesta valikoidusti. Sosiaalisen median myötä tietoa tihkuu kuitenkin myös niistä asioista, joista tiedotusvälineet vaikenevat.

Seuraavassa joitakin esimerkkejä tammikuun uutisvirrasta.

Kuinka moni kuuli uutisissa, että Washingtonissa järjestettiin 28. tammikuuta marssi, johon osallistui arviolta puoli miljoonaa ihmistä? Esimerkiksi CNN muisti sen sijaan kyllä kertoa, että Burt Reynolds oli joutunut sairaalaan flunssan takia. Tiedotusvälineet vaikenivat, koska marssi oli järjestetty abortin vastustamiseksi. Tilannetta analysoineet ovat päätelleet, että koska monet toimittajat katsovat abortin vastustamisen olevan takapajuista tai sivistymätöntä toimintaa, he eivät katso sitä uutisoimisen arvoiseksi asiaksi. Tieto levisi sen sijaan sosiaalisessa mediassa. - Lue lisää

Uutisissa ei useinkaan kuule myöskään niistä vainoista, joiden kohteena on arviolta 200 miljoonaa ihmistä maailmassa. Kyseessä ovat kristityt, jotka kärsivät etenkin muslimivaltaisissa maissa. Esimerkiksi Lähi-idässä alkuperäisestä kristillisestä väestöstä on enää jäljellä kolmasosa. Muut ovat paenneet tai saaneet väkivaltaisen lopun. Tiedotusvälineet näyttävät välttävän uutisointia, koska ei haluta kritisoida muslimeja tai ei haluta leimautua kristinuskon puolestapuhujiksi. - Lue lisää

Samanlaista arkuutta muslimien suhteen näkyi myös hiljattain Lontoossa. Netissä liikkui useampana päivänä tietoja ja videoita siitä, että eräällä Lontoon alueella  oli liikkunut muslimipartio, joka oli vaatinut kaduilla kulkijoita käyttäytymään ja pukeutumaan sharia-lain vaatimusten mukaan. Mikään tiedotusväline ei uutisoinut asiasta ennen kuin joku teki rikosilmoituksen homoseksuaaliin kohdistuneesta vainosta.- Lue lisää 

Olisi todennäköisesti liian optimistista uskoa valikoivuuden katoavan. Voi vain toivoa, että yhä useampi tavallinen lukija seuraa maailman uskontouutisia myös blogien, Facebookin tai Twitterin kautta.

- Riitta Bonny -

Lue kirjoittajan mediasivu Faith News Facebookissa

25 vuoden 2012 uskontojuttua

Vähän myöhässä tämä vuosikatsaus tulee, mutta vuosi 2012 on vielä huomattavasti lähempänä kuin 2014,  joten menköön. The Huffington Postin intialaistaustainen uskontotoimittaja (Assistant Religion Editor) Jahnabi Barooah listasi yksityisessä blogissaan 25 parasta viime vuoden uskontojuttuja.

Barooahin uskontojournalismilistalla on juttuja mm. liberaalista naisten johtamasta moskeijasta, hindutytön muistelmista, amerikkalaisista sikheistä, tyttöjen ympärileikkauksesta, uusteismin myrkystä ja kristinuskon kriisistä.

Kaikki Baroohin listalle päätyneet jutut ovat luonnollisesti englanninkielisiä ja pääosin yhdysvaltalaista alkuperää. Kannattaa vilkaista listaa, siinä on linkit ko. juttuihin.

Lue Jahnabi Barooahin blogi, jonka otsikko viittaa hengellisyyden, elämän, ihmisoikeuksien ja Intian "märehtivään mietiskelyyn" (ruminations).

- Olli Seppälä -

Lestadiolaisuus on vuoden 2012 uskontouutinen

Kotimaa-lehti kysyi toimittajailta eri medioissa, mikä on ”vuoden uskontouutinen”. Eniten mainintoja sai vanhoillislestadiolainen liike ja erityisesti sen piirissä tapahtuneet seksuaaliset hyväksikäytöt. Tosin vastausten kirjo oli melkoinen.

Kotimaa kertoi kyselynsä tulokset 4.1. printtilehdessään. Uskontojournalismi-blogi sai luvan sekä lehdeltä että asianomaisilta itseltään lainata perusteluja eri valinnoille laajemmin, kuin mitä lehtijutussa oli mahdollista.

Näin toimittajat vastasivat Kotimaan sähköpostikyselyyn.

Pekka Niiranen, toimittaja, Yle:

”Vuoden "uskontouutinen" on mielestäni ollut vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen sisällä tapahtuneiden lasten hyväksikäyttöjen tulo julkisuuteen. Kun kyse on Suomen ev-lut. kirkon yhdestä herätysliikkeestä, on kyseessä niin sanotusti koko kirkon asia, jota ei voi painaa villaisella - vaikka juridisesti osa tapauksista olisikin vanhentunut. Arkkipiispa Kari Mäkinen otti asian esille viime toukokuun kirkolliskokouksen avauspuheessaan, mutta keskustelua teemasta on silti yhä syytä jatkaa.”

Raisa Rauhamaa, toimittaja:

”Johanna Hurtigin ja Mari Leppäsen toimittama Maijan tarina puhkaisi pitkään sekä pinnan alla, että julkisuudessa kasvaneen paiseen vanhaleastadiolaisen liikkeen hyväksikäyttötapauksista. Maijan tarina pakotti, tarkan yksittäisen tapauskertomuksen kautta, katsomaan suoraan päin liikkeen torjuttuja väkivaltamekanismeja, jotka lävistävät osin tiedostamattakin liikkeen perheitä ja yhteisöjä.

Se, että ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo valitsi Maijan tarinan Vuoden kristilliseksi kirjaksi 2012 todentaa kirjan laajemman merkityksen. Asiaa ei voin enää painaa villaisella. Kirjan vaikutus oli käänteentekevä koko  yhteisön tulevaisuudelle. Liikkeen ulkopuolisille kirja antoi pohtimisen  aihetta uskonnon varjolla tapahtuvasta, usein patriarkaalisesta  vallankäytöstä. Avoin keskustelu tuuletti asenteita ja voimaannutti vallankäytön kohteeksi joutuneita.”

Toimittaja Marketta Mattila nimesi myös Maijan tarinan sen herättämän keskutelun vuoden uskontouutiseksi.

Pekka Mikkola, pääkirjoitustoimittaja, Kaleva:

”Pussy Riot -jupakka Venäjällä. Huonoa arvostelukykyä osoittanut poliittinen provokaatio, josta annettu tuomio oli Putin-kertoimen takia ankara. Lännessä, myös Suomessa, vähän huomiota sai se, että Pussy Riotin tempaus löi rätillä kasvoihin miljoonia vakaumuksellisia ortodokseja. Tämä kertoo, miten uskontojen ymmärrys ja hyväksyntä ohenee. Kasvavan tietämättömyyden ilmentymä oli helsinkiläinen maailmanpolitiikan professori, joka huuteli megafoniinsa, mahdollisesti myös asiaa, Uspenskin katedraalin edessä kahden Pussy Riot -kloonin kanssa. Rakennushan ei edes kuulu Venäjän ortodoksiselle kirkolle.”

Milla Rautiainen, toimitussihteeri, Apu:

”Nostaisin vuoden uskontouutiseksi venäläisen punkryhmän Pussy Riotin tempauksen helmikuussa 2012. Punkryhmän Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa järjestämä performanssi, jossa he pyysivät Neitsyt Mariaa karkottamaan Putinin, ja tempausta seurannut kohu, oikeudenkäynti ja ryhmän jäsenten vangitseminen olivat äärimmäisen kiinnostavia. Tapaus pisti pohtimaan lukuisia, länsimaisen demokratian kulmakiviin liittyviä arvoja kuten sananvapautta, uskonnonvapautta ja oikeusjärjestelmän toimivuutta.

Moni uutisointia seurannut pohti varmasti muun muassa seuraavia kysymyksiä: Onko kirkkotila pyhä ja jos on, niin missä kulkee raja siinä, mitä kirkkotilassa saa tehdä? Saako Vladimir Putinia ja Kremliä arvostella Venäjällä?  Oliko naisten tuomitseminen oikeudessa täysin kohtuutonta?”

Lisa Enckell, toimittaja, Yle;

”Mielenkiintoinen kehitys kirkollisessa kentässä on että maallikot ottavat vahvemmin kantaa eri kaupunkien kirkkovaltuustoissa ja tekevät kirkon "virallisesta" linjasta poikkeavia päätöksiä. 
Esimerkiksi lähetysmäärärahojen projektikohteita päätettäessä useamassa seurakuntayhtymässä (Helsinki, Tampere, Vantaa , Kuopio) on päätetty olla jakamatta rahoja järjestöille jotka eivät 
hyväksy naisten papiksi vihkimistä.  Seurakunnat ja seurakuntalaiset ovat valmiimpia kuin kokonaiskirkko  ja Kirkkohallitus noudattamaan ja toteuttamaan Kirkolliskokouksen päätöstä vuodelta 1986. 
Myös kaikenlaisen muuhun syrjintään puututaan onneksi entistä herkemmin.”

Hannu Nieminen, toimitussihteeri, Matkaopas-lehti:

”Kampin kappeli. Helsingin designpääkaupunkivuoden kaaoksesta jää jotain pysyvääkin. Upea puurakennus on henkevässä vastakohdassa Kampin kimaltelevan ostoparatiisin kanssa. Kappelin sisällä voi oikeasti rauhoittua.

Maya-kalenteri. Kaikki kiveen hakattu ei ole totta, mutta yksi jos toinenkin on näinä päivinä miettinyt tahollaan tuonpuoleista, uskontojen peruskysymystä. Se ei sinänsä ole yhtään turhaa.”

Heljä Salonen, toimittaja, Iltalehti:

”En nyt tiedä, onko kyseessä vuoden uskontouutinen, mutta kyllä Ruotsin opetusviraston aloitteellisuus joulujuhlien sisällöstä on herättänyt keskusteluntarvetta heissäkin, joilla ei ole ennen ollut tarvetta puolustaa joulun hengellistä sisältöä. Konkreettinen teko on saanut ihmisen miettimään, mistä oikein on kysymys, onko se minulle millään tavalla tärkeää ja miksi.”

Eero Hyvönen, päätoimittaja, tv-uutiset, Helsingin Sanomat;

”Malala Yousafzain ympärille syntynyt kansanliike on ulkomaanaiheista vahvimmin mieleeni jäänyt uskontouutinen. Hän on se teinityttö, joka blogissaan vastustaa talebania, minkä vuoksi hänet yritettiin murhata. Tästä puolestaan nousi kansanliike Pakistanissa ja muualla maailmassa. Kotimaisista aiheista nostan ensimmäinen lestadiolaisen naispapin Mari Leppäsen.”

Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen valinta oli paavin Twitter-tili ja MTV3:n toimittaja Kari Pyrhösen valinta sisäasiainministeri Päivi Räsäsen uskontopuheet julkisuudessa.

Uuden Suomen kehityspäällikkö Teemu Kammosen valinnan (uskonnonvastaisuuden nousu) perustelut ja siihen liittyvän keskustelun voi lukea hänen blogistaan.

Kotimaan kysely lähetettiin joulun alla 21 toimittajalle, jotka työnsä tai koulutuksensa puolesta seuraavat tai ovat kiinnostuneita myös uskontojournalismista. Määräaikaan mennessä 12 toimittajaa vastasi. Määrajan jälkeen tuli vielä Ilkan pääkirjoitustoimittaja Maiju Lemettisen vastaus:

”Vuoden uskontouutinen oli apulaisoikeuskanslerin moite Kokemäen sosiaaliviranomaisille, jotka olivat kieltäneet äitiä tekemästä lapsensa valvotuissa tapaamisissa ristinmerkkiä ja lukemaan ruokarukousta. Äidin antama kaularisti lapselleen oli myös häirinnyt lapsen isää ja sosiaaliviranomaisia. Apulaisoikeuskanslerin mukaan kielloilla oli puututtu äidin uskonnonvapauteen. Eläköön Suomen äitien vapaus antaa lapselleen kaularisti, lukea ruokarukous ja siunata itsensä ja lapsensakin ristinmerkillä!”

- Olli Seppälä -