Tuliko Jehovan todistajista uusia vanhoillislestadiolaisia?

Vanhoillislestadiolaisuus oli taannoin median erityisen kiinnostuksen kohde. Joidenkin mielestä liike joutui median hampaisiin ja sitä pureskeltiin kuin laskiämpärin sisältöä läävässä. Liikkeessä sattui ja tapahtui.

Mutta kuka enää muistaa vl-liikettä?  (Hauska ilmaus tuli tutuksi ainakin verkkokeskusteluissa.)

Juuri nyt medialla on luupin alla Jehovan todistajat ja heidän "oikeuskäytäntönsä". Asiaa ovat selvittäneet jopa kaksi ministeriä, okeusministeri Anna-Maija Henriksson ja sisäministeri Päivi Räsänen (katso esim HS.fi).

Jos vanhoillislestadiolaisuuteen liittyi vahva toiseus, niin vielä enemmän toiseutta, outoutta  ja ulkopuolisuutta on suurelle yleisölle tarjolla Jehovan todistajilla, tuolla 1870-luvulla Yhdysvalloissa syntyneellä.

Vl-liike sentään kuului kirkon huomaan ja siinä puhuttiin samasta uskonnosta, kristinuskosta. Heitä on noin 100 000. Jehovan todistajien uskontotieteellinen tai -luokittelullinen status on hieman epävakaampi, ja heitä on huomattavasti vähemmän, noin 18 00.

Uskonnot Suomessa -tietokannassa Jehovan todistajat luokitellaan kristinuskosta vaikutteita saaneeksi uudeksi ja luokittelemattomaksi yhteisöksi. Sallittakoon lainaus:

”Jehovan todistajat kiistävät klassiseen kristinuskon kolminaisuusopin. Heidän mukaansa Jumala on yksi ja jakamaton. He myös käyttävät Jumalasta nimeä Jehova, jota he pitävät Jumalan nimen alkuperäisimpänä hepreankielisenä muotona. Myös Jeesuksen jumaluus kielletään. Jeesus on Jumalan poika, joka oli ennen maanpäällistä elämäänsä olemassa taivaassa arkkienkeli Mikaelina. Jeesus syntyi ihmisenä ja sai jumalaisen voiman vasta, kun Johannes Kastaja kastoi hänet. Pyhä Henki on liikkeen mukaan Jumalan maailmassa vaikuttava voima, ei persoona.”

Kirkon sisällä edellä kerrottu nostaa hiukset pystyyn, mutta sen ulkopuolella ei.

Nyt näyttäisi siltä, että media-avusteinen silmukka kiristyy Jehovan todistajien ympärillä. Mutta se lienee tuttua uskonnollisissa yhteisöissä: ahdinko tiivistää rivejä ja sulkee ovia ja ikkunoita.

- Olli Seppälä -