Arkkipiispa ja median henki

”Meillä on moderni median käyttäjä arkkipiispana”, ihmetteli toimittaja Ville Blåfield Journalismin päivässä (17.10.). Arkkipiispa Kari Mäkinen oli juuri kertonut aloittaneensa aamunsa Turun Sanomien, Helsingin Sanomien ja Twitterin parissa

Arkkipiispan osuus koostui puheesta ja sen jälkeisestä haastatteluosiosta. Puheessa, jonka otsikoksi oli annettu Median henki, nousi esiin useita kiinnostavia näkökulmia. Nostan tässä esiin niistä muutaman.

Mäkinen kertoi saavansa usein viestejä siitä, että kirkolta odotetaan osallistumista julkiseen keskusteluun.  Hän luetteli kolme erilaista odotusta kirkon roolissa keskustelussa. Toisaalta kirkolta odotetaan kannanottoja, jotka vahvistavat omia mielipiteitä tai ovat täysin niitä vastaan. Kirkolta siis odotetaan jonkinlaisia lokeroivia kannanottoja. Toisaalta kirkon odotetaan tekevän monimutkaisesta maailmasta yksinkertaisen, olevan yhtenäiskulttuurin auktoriteetti. Näillä kahdella tavalla kirkko ei kuitenkaan voi Mäkisen mielestä osallistua julkiseen keskusteluun.

Sen sijaan kirkko voi tuoda tehokkuuden säätelemään elämään toisenlaisen perspektiivin. Sellaisen, jossa puhutaan uskosta ja Jumalasta eikä puolusteta tiettyä uskonnollista normistoa.  Ei kannanottoja, vaan ihmiselämän arvon ja pyhyyden puolustamista.

Haastatteluosiossa Ville Blåfield kysyi arkkipiispalta kirkon sisäisistä ristiriidoista. Mäkinen totesi, että toisaalta julkinen keskustelu voi myös helpottaa joidenkin asioiden käsittelyä. Hän otti esimerkiksi vanhoillislestadiolaisen liikkeen hyväksikäyttötapaukset. Vaikka julkisuus antoi osittain väärän kuvan liikkeestä ja laittoi syyttä häpeäpenkkiin kaikki liikkeeseen kuuluvat, ilman julkista painetta tapausten käsittely olisi ollut erilaista.

Blåfield pyysi arkkipiispalta myös vinkkejä perinteisille medioille, kuten Ylelle ja Helsingin Sanomille, jotka hän rinnasti instituutioina kirkkoon. Kuinka perinteinen instituutio voi säilyttää relevanssinsa ihmisten elämässä?

Blåfield kiteytti arkkipiispan vastauksen seuraavasti: painokoneet tekivät kirkolle saman kuin sosiaalinen media nyt perinteisille mediataloille.

Lopulta Mäkisen viesti oli lohdullinen: kirkkokin edelleen porskuttaa painokoneista huolimatta.

Blåfieldin haastattelussa sivuttiin myös heinäkuista anteeksipyyntökohua. Lue juttu Kotimaa24:stä.

- Noora Wikman -

P.S. Mielelläni näkisin Journalismin päivässä vielä joskus osion uskontojournalismista.

P.P.S. Lue samaisesta tilaisuudesta myös Markkinointi & Mainonnasta Kimmo Ludénin postaus Kirkkoa ja mediaa riivaa sama pirullinen ongelma.