Journalisti vai julistaja?

[Olli Seppälä:] Merkittävä osa uskontojournalismin tekijöistä ei tiedä tai miellä tekevänsä sitä. Usein he työskentelevät kristillisissä lehdissä ja mediassa. Heille otsikon kysymys on henkilökohtainen, identiteettiä muovaava.

En ole keksinyt kysymystä itse, sillä näin sen elävänä edessäni torstaina 15.9., kun Kotimaan vieraaksi Helsinkiin Hietalahdenrantaan oli saapunut parikymmentä kristillisten lehtien toimittajaa. Vastakkainasettelu tuli nopeasti loppukeskustelussa esiin. Joku painotti olemuksensa ja työnkuvansa julistuksellisuutta, toinen kiisti sen ja sanoi olevansa vain ja ainoastaan toimittaja.

Asia jäi ilmaan ja paikallaolijat päättivät jatkaa tämän identiteettikysymyksen – journalisti vai julistaja – ratkomista seuraavassa tapaamisessa vuoden 2012 alkupuolella.

Tilaisuudessa käytettiin myös käsitteitä kirkollinen journalismi ja kristillinen journalismi. Varsinkin viimeksi mainittua moni kristillisten lehtien toimittaja varmaan ajattelee harjoittavansa.

”Kristillinen journalismi” on uskontojournalismin alalaji: se keskittyy kristillisiksi tulkittujen ilmiöiden tarkasteluun ja on usein lähtökohdiltaan sitoutunutta ja vahvasti näkökulmittunutta. Silti se voi olla joko hyvää tai huonoa. Mikään etuliite ei tee journalismista hyvää.

Keskustelussa nousi myös esiin ajatus, että jos journalismia kutsutaan jollakin etuliitteellä, niin se tarkoittaa kiihkeää tai innokasta suhtautumista tähän käsitteeseen – kuten uskontoon, urheiluun, talouteen, autoihin, tieteeseen. Lukijalla (median käyttäjällä) on ikään kuin oikeus odottaa että toimittaja on tosissaan, hän tietää asiasta ja hänellä on jokin näkemys.

Otsikon kysymystä voi lähestyä näinkin: olen journalisti, mutta yksittäisissä jutuissa voin tarvittaessa (omasta tahdostani ja työnantajan toivomuksesta) olla myös julistaja. Tosin joskus jutun näkökulma voi olla valmiiksi jo niin vahva että lopputuloksesta tulee väkisinkin julistusta. Parhaimmillaan tämä on lukijan mieleen, sillä juuri sitä hän odottaa (siitä maksaa), mutta väärässä ympäristössä julistus kääntyy itseään vastaan.

Yksityisen journalistin arvopohdinnoille asettaa käytännön rajat työnantaja. Jokainen media on olemassa jostain syystä ja sillä on missio ja visio. Journalisti toteuttaa tätä missiota palkkansa eteen, siitä hän saa rahansa, ei yksityisen mission toteuttamisesta - vaikka jokaisella kirjoittajalla on myös sellainen, kenellä se on formaalinen eli kirjalliseen ilmaisuun liittyvä, kenellä ideologiaan eli asioihin joita haluaa työssään hienovaraisesti edistää.


- Olli Seppälä -

P.S. Alussa mainitusta kristillisten lehtien toimittajatapaamisesta (ja vähän muustakin) kirjoittaa myös paikalla ollut Juhani Huttunen Murmur-blogissaan.