Uskonto vahvistunut uutisaiheena

Suomalaiset toimittajat arvioivat kristinuskoa juttuaiheena brittiläisiä kollegojaan polarisoituneemmin,  sanoo Kotimaa-lehdessä  Helsingin yliopiston tutkija, valtiotieteiden tohtori Miika Vähämaa.

Vähämaa tutkii uskonnon käsittelyä Suomen ja Ison-Britannian mediassa. Vuonna 2009 alkanut pitkittäistutkimus jatkuu vuoteen 2020. Tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö.

Tutkimusta varten haastateltiin 25 päätoimittajaa tai uskontoon erikoistunutta toimittajaa. Kotimaisia lehtiä olivat Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Kaleva. Briteistä mukana olivat The Guardian, The Times, The Daily Telegraph, The Sunday Telegraph, The Mail on Sunday, The Independent, The Financial Times ja The Economist.

Vähämaa sanoo Kotimaassa, että  kristinusko on noussut uutiseksi yhä useammin 1980-luvulta lähtien, vaikka samaan aikaan kirkkoon kuuluminen on vähentynyt sekä Suomessa että Isossa-Britanniassa.

– Uskonto on siis vahvistanut asemaansa uutisaiheena, vaikka se on menettänyt asemiaan uutisia lukevan yleisön henkilökohtaisessa elämässä, Vähämää sanoo.

Lue koko juttu täältä 

Mikä on uskontojournalismin taso Suomessa?

Mikäli on uskominen Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan ja Maaseudun Tulevaisuuden uuden päätoimittajan Mikael Pentikäisen arvioon, niin se on melko korkea. Pentikäistä haastateltiin Vartija-lehden verkkosivulla (25.11.):

- Yleisesti ottaen suomalaisten lehtien uskontojournalismin taso on melko korkea. Se johtuu osin siitä, että meillä on vahva kirkon resurssein ylläpidetty kirkollinen lehdistö, jossa on paljon laadukasta uskontojournalismia. Tämä heijastuu myös niin sanottuihin maallisiin lehtiin, jotka seuraavat tätä kirjoittelua, Pentikäinen sanoo haastattelussa.

Pentikäinen myös muistuttaa, että toimituksissa on entistä enemmän toimittajia, joiden suhde kirkkoon ja uskontoon on ohut.

- Globalisoitumisen, maahanmuuton ja uuden median myötä moni aiemmin vieras uskonto on suomalaisille tänään arkipäivää. Näitäkin uskontoja pitäisi tuntea. Vieraiden uskontojen tuntemus on valitettavasti usein ohutta. Se on harmi, koska uskonnoilla on edelleen vahva vaikutus myös maailmanpolitiikkaan.

Lue Mikko Ketolan ja Matti Myllykosken tekemä Pentikäisen haastattelu täältä

Uskonnot ja konfliktit

Britannian entinen pääministeri Tony Blair väittää ääriuskonnollisten syiden merkityksen kasvavan sodissa ja yhteenotoissa. Alun perin Observer-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa Blair toteaa, että myös terroristitekoihin syyllistyvät yhä useammin henkilöt, jotka väärinkäyttävät uskontoa motiivinaan.

Artikkelissaan hän kertoo myös ylläpitämänsä säätiön Faith Foundationin ja Harvard Divinity Schoolin ylläpitämästä verkkosivustosta (TonyBlaitFaithFaundation). 

Blair toivoo, että se kasvaa maailman johtavaksi uskontoja ja konflikteja koskevaksi sivustoksi.
Blairin Observer-lehdessä julkaistua artikkelia käsitteli The Guardian.

- Mari Teinilä -

Viestintää vai journalismia?

Suomen evankelisluterilaisen kirkon viestintä on sekoitus yritysviestintää ja journalismia. Kirkon tiedotuskeskus esimerkiksi tekee Yle:lle radio-ohjelmaa Horisontti, jossa kerrotaan paitsi kirkon asioista myös mm. rauhantyön, arvojen ja muiden uskontojen asioista kuten missä tahansa muussa journalistisesti tuotetussa ohjelmassa.

Voidaan siis sanoa, että kirkkokin harrastaa uskontojournalismia. – Sitä näkee niin seurakuntalehdissä kuin muissa kirkollisissa/kristillisissä medioissa. Tosin samaisissa medioissa voi samaan aikaan olla myös täysin epäkriittistä journalistista sisältöä, jolloin se muistuttaa yritysviestintää (journalistisin muodoin ja höystein toki): viesti on julkaisijan strategioiden mukainen ja vahvistaa sen ydinsanomaa.

Viime viikoilla kirkolliskokouksessa Turussa tehtiin pieni, mutta mielenkiintoinen linjaus. Kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelmasta (2014-2016) äänestettiin pois viittaus muiden uskontojen esillä pitämisestä. Suunnitelmassa asia oli kytketty kirkon strategiaan, jossa ei kuitenkaan suoraan puhuta muiden uskontojen nostamisesta.

”Ei kirkon strategiassa puhuta muista uskonnoista ja niiden esille nostamisesta, vain meidän omasta uskonnostamme. Ei kirkko voi mieltää itseään kaikkien uskojen asiantuntijaksi. Meillä on sanoma kolmiyhteisestä Jumalasta, emme ole uskontojen suhteen puolueettomia”, sanoi poistoesityksen tehnyt Savonlinnan kirkkoherra Sammeli Juntunen.

Kokonaan muita uskontoja Kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelmasta ei siivottu pois, sillä edelleen KT:n tehtäviin kuuluu muiden uskontojen käsittely sekä erityisesti uskontodialogista kertominen. (Uutinen kirkolliskokouksen päätöksestä täällä)

Kirkolla ja sitä lähellä olevalla medialla on tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet ja resurssit tehdä monipuolista journalistista sisältöä uskonnoista. Tämä voi toteutua uskontojournalistisesti tai apologeettisesti eli omaa uskontoa puolustaen. Kirkolliskokouksen päätöksen voi tulkita liikahduksena apologian suuntaan, mikä puolestaan heijastaa kirkon itseymmärrystä muuttuvien taloudellisten ja henkisten realiteettien maailmassa. Luterilainen kirkko Suomessa ryhmittyy tiukemmin oman sanomansa ytimen ympärille ja karsii rönsyjä – kuten vaikkapa uskontojournalistisen lähestymistavan. Se halutaan ymmärtää nimenomaan ”kristillisenä journalismina” eli tiukasti julkaisijan arvomaailmaan ankkuroituneena viestintänä.

Selvyyden vuoksi: kristillinen journalismi on käytännössä uskontojournalismin alalajia, mutta läpiluterilaisessa Suomessa sen valtavirta – jo pelkästään tekijöiden määrällä mitattuna.

- Olli Seppälä -

Media ennakoi uskonnon muutoksia

Samaan aikaan kun media Pohjoismaissa tukee uskonnon monimuotoistumista, se haastaa luterilaisen kirkon aseman ja näkyvyyden. Kati Niemelä tutki uskonnon näkyvyyttä kolmella vuosikymmenellä pohjoismaisissa sanomalehdissä.

Niemelän artikkeli Sanomalehdet uskonnollisen muutoksen edelläkävijöinä on ilmestynyt Media & viestintä -aikakauskirjassa.

Niemelän tutkimuksen yhtenä lähtökohtana on mm. Steward M. Hooverin esittämä ajatus, jonka mukaan uskonto on nykyisin vahvasti mediailmiö ja tämän ”mediatisaation” ymmärtäminen on välttämätöntä uskonnon nykytilan ymmärtämiseksi.

Uskonnon ja median suhde on monimutkainen, eikä media suoraan peilaa sitä, mitä uskonnoissa tapahtuu, vaan media myös muokkaa uskontoa. Mediasta on tullut yhä tärkeämpi uskonnolle. Media muun muassa tuottaa uskonnollista sisältöä ja muokkaa uskonnollisia symboleja sekä uskomuksia omiin tarpeisiinsa. Tämän seurauksena media sekoittaa usein uskontojen aineksia ja ilmenemistasoja tavalla, josta seuraa ”banaali uskonto”, kuten Stig Hjarvad sitä kutsuu.

Tutkimuksessaan Niemelä tarkasteli 14 pohjoismaista sanomalehteä vuosilta 1988, 1998 ja 2008. Tutkittavina vuosina uskonto oli koko ajan vahvasti läsnä lehdissä. Sen sijaan luterilaisen kirkon näkyvyys väheni selvästi Ruotsissa ja Norjassa. Tanskassa luterilaisen kirkon näkyvyys oli alun alkaenkin heikko. Suomessa ja Islannissa luterilainen kirkko sen sijaan sai ja saa edelleen paljon sanomalehtinäkyvyyttä.

Islamia koskeva kirjoittelu on Niemelän havainnon mukaan lisääntynyt eritoten Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Suomessa ja Islannissa islamkirjoittelu on vielä selvästi vähäisempää.

Uskonto on lehdissä esillä eritoten jouluna ja pääsiäisenä, vain Tanska tekee tässä poikkeuksen. Ruotsissa luterilaisuuteen liittyvä kirjoittelu on Niemelän tutkimusjaksolla vähentynyt.

”Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat median tukevan kokonaisuudessaan uskonnon monimuotoistumista ja vahvistavan sitä. Sen sijaan se, missä määrin media tukee luterilaisen kirkon näkyvyyttä, vaihtelee eri Pohjoismaiden välillä paljon”, Niemelä kirjoittaa.

Tutkimuksensa perusteella Niemelä sanoo, että sanomalehdet näyttävät kulkevan uskonnollisuuden muutosten edelläkävijöinä. Lehdet vahvistavat tätä muutosta erityisesti Tanskassa ja Ruotsissa. Varsinkaan Tanskassa luterilaisella kirkolla ei ole mitään erityisasemaa. Niemelän mukaan lehdet Ruotsissa ja Tanskassa nostavat uskontoja esiin erilasiin painotuksin kuin uskonnollisten yhteisöjen jäsentilastot antaisivat olettaa.

Niemelän tutkimuksen lähtöoletus oli, että samalla kun luterilaiseen kirkkoon kuuluminen vähenee ja uskonnollinen monimuotoisuus lisääntyy, lehdissä annetaan palstatilaa muille uskonnollisille yhteisöille kuin luterilaiselle kirkolle. Niemelän artikkelin perustella lähtöoletus piti melko hyvin paikkansa, Pohjoismaittain toki vaihdellen ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

- Olli Seppälä -

Tarvitaan moniäänistä uskontojournalismia

Keskustelua uskontojournalismista käydään hiljakseen mutta tasaisesti siellä täällä. Käsite herättää kiinnostusta, mutta myös oudoksuntaa. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimies Matti Kalliokoski kommentoi aihetta Kotimaassa (30.5.).

Kalliokosken mukaan uskonto on suomalaiselle sanomalehdistölle vakavasti otettava, mutta ei helppo, aihe.

”Asian käsittelyyn tarvitaan paljon uskonnollista yleissivistystä ja Suomessa myös organisaatioiden tuntemista. Maailmalla on entistä enemmän uskontoon liittyviä ilmiötä, joilla on suomalaisten kannalta merkitystä. Esimerkiksi kiertävän kirjeenvaihtajan sijoittaminen vuodeksi Intiaan lisäsi Helsingin Sanomien lukijoiden ymmärrystä jättiläismaasta ja siellä vaikuttavista uskonnoista”, Kalliokoski sanoi.

Kotimaan kysymykseen millaista on suomalainen uskontojournalismi, Kalliokoski vastasi:

”Siinä on monta alalajia: se voi olla aiheeseen sitoutunutta tai sitä kriittisesti ulkopuolelta tarkastelevaa, uskontoa kohteena tai lähtökohtana pitävää. Kaikkia tarvitaan. Viestintämaailman kirjossa on paikka sekä tunnustukselliselle että kriittiselle journalismille.”

Journalisti-lehden verkkosivulla puolestaan tutkija Tuomas Äystö ja toimittaja Marjaana Toiviainen käyvät aiheen tiimoilta debattia. Äystö muun muassa perää uskontojournalismiin moniäänisyyttä, etteivät vain ev.lut. kirkkoa lähellä olevat toimijat olisi esillä.

Lue Äystön ja Toiviaisen debatti

- Olli Seppälä -