Uskonto vahvistunut uutisaiheena

Suomalaiset toimittajat arvioivat kristinuskoa juttuaiheena brittiläisiä kollegojaan polarisoituneemmin,  sanoo Kotimaa-lehdessä  Helsingin yliopiston tutkija, valtiotieteiden tohtori Miika Vähämaa.

Vähämaa tutkii uskonnon käsittelyä Suomen ja Ison-Britannian mediassa. Vuonna 2009 alkanut pitkittäistutkimus jatkuu vuoteen 2020. Tutkimuksen rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö.

Tutkimusta varten haastateltiin 25 päätoimittajaa tai uskontoon erikoistunutta toimittajaa. Kotimaisia lehtiä olivat Suomen Kuvalehti, Helsingin Sanomat, Keskisuomalainen ja Kaleva. Briteistä mukana olivat The Guardian, The Times, The Daily Telegraph, The Sunday Telegraph, The Mail on Sunday, The Independent, The Financial Times ja The Economist.

Vähämaa sanoo Kotimaassa, että  kristinusko on noussut uutiseksi yhä useammin 1980-luvulta lähtien, vaikka samaan aikaan kirkkoon kuuluminen on vähentynyt sekä Suomessa että Isossa-Britanniassa.

– Uskonto on siis vahvistanut asemaansa uutisaiheena, vaikka se on menettänyt asemiaan uutisia lukevan yleisön henkilökohtaisessa elämässä, Vähämää sanoo.

Lue koko juttu täältä 

Usko paikallislehden uutisdeskillä

Uskonnosta kertovia juttuja ilmestyy kaikenlaisissa lehdissä, myös paikallislehdissä. Ja varsinkin niissä, sillä usein seurakunta ja sen toiminta on lähellä lukijoita. Seurakunnan – liki poikkeuksetta luterilaisen – asiat ovat paikallislehden peruskauraa.

Suvi Peltolan opinnäytetyö Oulun seudun ammattikorkeakoulussa syksyllä 2011 käsittelee uskonnosta kertovia juttuja Forssan Lehdessä. Peltola on opiskellut viestinnän koulutusohjelmassa journalismia. Opinnäytteen nimi on Uskonnottomia uutisia uskonnosta. Milloin uutinen ylittää julkaisukynnyksen paikallislehdessä?

Omien ennakko-odotustensa vastaisesti Peltola havaitsi, että vain harvassa uskontoa näennäisesti käsitelleessä Forssan Lehden jutussa todellisuudessa kerrottiin uskonnosta: ”Kaiken kaikkiaan uskonnon ydin, journalistisista perushyveistä riippumaton usko, osoittautui liki tabuksi.”

Vastus opinnäytteen kysymykseen ”milloin uskonto ylittää julkaisukynnyksen paikallislehdessä”, on Peltolalla seuraava:

”Kaiken edellisen pohjalta voinee vastata, että lähinnä silloin, kun näennäisesti uskontoaiheinen juttu ei todellisuudessa käsittelekään uskontoa. Jutun otsikossa siis saattaa vilahtaa sana seurakunta tai kirkko, mutta varsinaisessa jutussa keskitytään lasten kesäleirillä käristetyn makkaran määrään, kirkonkellon jätättämiseen tai hautakynttilöiden kierrättämiseen. Sen sijaan uskon merkitystä yksityiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle käsittelevien juttujen julkaisukynnys tuntuu olevan kovin korkealla hiljaisinakin uutispäivinä, jolloin julkaisukynnys yleisesti ottaen on matalimmillaan.”

Opinnäytetyöhön on liitetty myös omajuttu eli juttunäyte. Peltola on haastatellut kolmea forssalaista pappia, jotka pohtivat joulun merkitystä. Valokuvassa kahdella on päässään punainen tonttuhattu.

Uskonnottomia uutisia uskonnosta -opinnäyte luettavissa täältä.

- Olli Seppälä -

Mikä on vuoden uskontouutinen?

[Olli Seppälä:] Mikä oli vuoden 2011 uskontouutinen? Oliko se Oslon joukkosurma ja Breivikin tekonsa taustoiksi antamat uskonnolliset lausunnot? Vai oliko jokin paavin lausunto? Katolisen kirkon pedofiliatragedia? Voisiko Suomessa vuoden uskontouutinen olla keskustelu homoseksuaalisuudesta?

Kotimaa24 kysyi asiaa Helsingin Sanomien ja Ilkan päätoimittajilta. Sekä Mikael Pentikäinen että Matti Kalliokoski antoivat saman vastauksen: arabikevät.

”Se lisää islamin voimaa diktaattoreiden kustannuksella arabimaissa ja sitä kautta maailmanpolitiikassa. Aika näyttää voittaako maltillinen islam vai joku muu”, Pentikäinen perusteli.

Kalliokosken perustelu oli seuraava;

”Jälkeenpäin katsoen vuoden 2011 merkittävimmäksi uskonnolliseksi uutiseksi - laajasti ymmärrettynä - voivat nousta arabimaiden kansannousut. Vielä emme tiedä, syntyykö niiden tuloksena islamiin nojaava ja avointa, kansanvaltaista yhteiskuntaa tukeva poliittinen kulttuuri, mutta se on mahdollista.”

Simo Alastalon tekemä verkkouutinen kokonaisuudessaan täällä

+

Myös muita näkökulmia vuoden uskontouutiseen voi ottaa. Itse haluan nostaa esiin tuoreen jutun, jossa on kiinnostavasti käsitelty vuoden vaihtumista, sillä gregoriaanisen kalenterin mukainen vuodenvaihde ei ole ainut mahdollinen. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa on toisenlaisia tapoja mitata vuodenkiertoa.

Huvfudstadsbladetissa oli (31.12.2011) hyvin ja havainnollisesti toteutettu juttu (”Nyåret året runt”) erilaisesta vuodenvaihtumisesta. Graafisen vuosiympyrän avulla lukijalle kerrottiin milloin esimerkiksi on hindulaisten uusivuosi, diwali ja milloin juutalaisten tai islamin vuosi vaihtuu. Jutun tekijää Höblässä ei mainittu, grafiikantekijä Mikael Bobacka sentään.

Uskonnosta kertova journalismi voi siis olla paitsi kovaa maailmanpolitiikka tai muuten vain tietoa toisista uskonnoista ja kulttuureista lisäävää.

- Olli Seppälä -