[Olli Seppälä:] Mikä oli vuoden 2011 uskontouutinen? Oliko se Oslon joukkosurma ja Breivikin tekonsa taustoiksi antamat uskonnolliset lausunnot? Vai oliko jokin paavin lausunto? Katolisen kirkon pedofiliatragedia? Voisiko Suomessa vuoden uskontouutinen olla keskustelu homoseksuaalisuudesta?
Kotimaa24 kysyi asiaa Helsingin Sanomien ja Ilkan päätoimittajilta. Sekä Mikael Pentikäinen että Matti Kalliokoski antoivat saman vastauksen: arabikevät.
”Se lisää islamin voimaa diktaattoreiden kustannuksella arabimaissa ja sitä kautta maailmanpolitiikassa. Aika näyttää voittaako maltillinen islam vai joku muu”, Pentikäinen perusteli.
Kalliokosken perustelu oli seuraava;
”Jälkeenpäin katsoen vuoden 2011 merkittävimmäksi uskonnolliseksi uutiseksi - laajasti ymmärrettynä - voivat nousta arabimaiden kansannousut. Vielä emme tiedä, syntyykö niiden tuloksena islamiin nojaava ja avointa, kansanvaltaista yhteiskuntaa tukeva poliittinen kulttuuri, mutta se on mahdollista.”
Simo Alastalon tekemä verkkouutinen kokonaisuudessaan täällä
+
Myös muita näkökulmia vuoden uskontouutiseen voi ottaa. Itse haluan nostaa esiin tuoreen jutun, jossa on kiinnostavasti käsitelty vuoden vaihtumista, sillä gregoriaanisen kalenterin mukainen vuodenvaihde ei ole ainut mahdollinen. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa on toisenlaisia tapoja mitata vuodenkiertoa.
Huvfudstadsbladetissa oli (31.12.2011) hyvin ja havainnollisesti toteutettu juttu (”Nyåret året runt”) erilaisesta vuodenvaihtumisesta. Graafisen vuosiympyrän avulla lukijalle kerrottiin milloin esimerkiksi on hindulaisten uusivuosi, diwali ja milloin juutalaisten tai islamin vuosi vaihtuu. Jutun tekijää Höblässä ei mainittu, grafiikantekijä Mikael Bobacka sentään.
Uskonnosta kertova journalismi voi siis olla paitsi kovaa maailmanpolitiikka tai muuten vain tietoa toisista uskonnoista ja kulttuureista lisäävää.
- Olli Seppälä -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti