Mikä on uskontojournalismin taso Suomessa?

Mikäli on uskominen Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan ja Maaseudun Tulevaisuuden uuden päätoimittajan Mikael Pentikäisen arvioon, niin se on melko korkea. Pentikäistä haastateltiin Vartija-lehden verkkosivulla (25.11.):

- Yleisesti ottaen suomalaisten lehtien uskontojournalismin taso on melko korkea. Se johtuu osin siitä, että meillä on vahva kirkon resurssein ylläpidetty kirkollinen lehdistö, jossa on paljon laadukasta uskontojournalismia. Tämä heijastuu myös niin sanottuihin maallisiin lehtiin, jotka seuraavat tätä kirjoittelua, Pentikäinen sanoo haastattelussa.

Pentikäinen myös muistuttaa, että toimituksissa on entistä enemmän toimittajia, joiden suhde kirkkoon ja uskontoon on ohut.

- Globalisoitumisen, maahanmuuton ja uuden median myötä moni aiemmin vieras uskonto on suomalaisille tänään arkipäivää. Näitäkin uskontoja pitäisi tuntea. Vieraiden uskontojen tuntemus on valitettavasti usein ohutta. Se on harmi, koska uskonnoilla on edelleen vahva vaikutus myös maailmanpolitiikkaan.

Lue Mikko Ketolan ja Matti Myllykosken tekemä Pentikäisen haastattelu täältä

Mikä on vuoden uskontouutinen?

[Olli Seppälä:] Mikä oli vuoden 2011 uskontouutinen? Oliko se Oslon joukkosurma ja Breivikin tekonsa taustoiksi antamat uskonnolliset lausunnot? Vai oliko jokin paavin lausunto? Katolisen kirkon pedofiliatragedia? Voisiko Suomessa vuoden uskontouutinen olla keskustelu homoseksuaalisuudesta?

Kotimaa24 kysyi asiaa Helsingin Sanomien ja Ilkan päätoimittajilta. Sekä Mikael Pentikäinen että Matti Kalliokoski antoivat saman vastauksen: arabikevät.

”Se lisää islamin voimaa diktaattoreiden kustannuksella arabimaissa ja sitä kautta maailmanpolitiikassa. Aika näyttää voittaako maltillinen islam vai joku muu”, Pentikäinen perusteli.

Kalliokosken perustelu oli seuraava;

”Jälkeenpäin katsoen vuoden 2011 merkittävimmäksi uskonnolliseksi uutiseksi - laajasti ymmärrettynä - voivat nousta arabimaiden kansannousut. Vielä emme tiedä, syntyykö niiden tuloksena islamiin nojaava ja avointa, kansanvaltaista yhteiskuntaa tukeva poliittinen kulttuuri, mutta se on mahdollista.”

Simo Alastalon tekemä verkkouutinen kokonaisuudessaan täällä

+

Myös muita näkökulmia vuoden uskontouutiseen voi ottaa. Itse haluan nostaa esiin tuoreen jutun, jossa on kiinnostavasti käsitelty vuoden vaihtumista, sillä gregoriaanisen kalenterin mukainen vuodenvaihde ei ole ainut mahdollinen. Eri uskonnoissa ja kulttuureissa on toisenlaisia tapoja mitata vuodenkiertoa.

Huvfudstadsbladetissa oli (31.12.2011) hyvin ja havainnollisesti toteutettu juttu (”Nyåret året runt”) erilaisesta vuodenvaihtumisesta. Graafisen vuosiympyrän avulla lukijalle kerrottiin milloin esimerkiksi on hindulaisten uusivuosi, diwali ja milloin juutalaisten tai islamin vuosi vaihtuu. Jutun tekijää Höblässä ei mainittu, grafiikantekijä Mikael Bobacka sentään.

Uskonnosta kertova journalismi voi siis olla paitsi kovaa maailmanpolitiikka tai muuten vain tietoa toisista uskonnoista ja kulttuureista lisäävää.

- Olli Seppälä -

Päätoimittajat eri linjoilla

[Olli Seppälä:] Uskontojournalismin tila ja asema meikäläisessä mediassa tuli harvinaisen selväksi kun asiaa kysyttiin Kirkon viestintäpäivillä Vantaalla puhuneilta Helsingin Sanominen vastaavalta päätoimittajalta Mikael Pentikäiseltä ja Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan päälliköltä Atte Jääskeläiseltä. Kysymyksen teki Kotimaa24.fi.

Herrat olivat eri mieltä asiasta. 

Pentikäisen mukaan toimittajien osaaminen uskonnollisissa asioissa ei ole riittävää. Jääskeläinen puolestaan sanoi, ettei ole huolestunut toimittajien uskonnollisesta yleissivistyksestä.

Koiranleuka kysyisi, onko Hesarissa uskonnollisesti sivistymättömämpää toimittajakaartia kuin Ylessä. Ei varmasti, kyse on vain toimituksen johdon näkökulmasta ja lähtökohdista. Vai onko  niin, että Yle talona on jähmeämpi kuin Hesari? 

”Yleisesti ottaen hyvä toimittaja kirjoittaa tarvittaessa jutun myös aiheesta jota ei etukäteen tunne. Ylipäätään lehdistön tehtävä ei edes ole ylläpitää kansan uskonnollista yleissivistystä”, Jääskeläinen sanoi.

Ajatus toimittajan kaikkiosaamisesta on tuttu varmaan jokaiselle toimittajalle. Se on sekä totta että harhaa. Miksi muuten olisi koulutusta ja erikoistumista, jos sillä ei ole merkitystä? Lisäksi veronmaksajana olen vilkkaasti eri mieltä lehdistön ja tässä tapauksessa erityisesti Yleisradion tehtävästä ylläpitää kansan uskonnollista(kin) sivistystä.

Pentikäinen uskoi uskonnon merkityksen nousevan myös sanomalehdistössä. ”Sehän ei ole ihan helppoa, koska näkymättömän maailman käsittely ei ole perinteisen todistamiseen perustuvan journalismin kovassa ytimessä”, Pentikäinen sanoi. Totta, mutta aika paljon "näkymättömän maailman" ilmiöistä ja kaipuusta tapahtuu näkyvässä maailmassa, jota voidaan käsitellä ja kuvata journalismin normaalein keinoin.

Jääskeläinen oli tässäkin eri mieltä. Hän sanoi, että ei ollut  havainnut erityistä uskontojournalismin nousua, vaan katsoi ”uskonnon olleen aiempaa enemmän esillä uskonnollisiin jännitteisiin kytkeytyvien maailmanpoliittisten tapahtumien vuoksi”.

Mutta eikö juuri myös tästä uskontojournalismissa ole kysymys? Uskonnon kytkeytymisestä erilaisiin elämänilmiöihin, kuten maailmanpolitiikkaan – ja sen havaitsemista. Ei uskontojournalismi ole vain uskonnollisten ihmisten ja organisaatioiden toiminnan kuvaamista. Uskontojournalismi on myös kriittisyyttä, analyyttistä asioiden yhdistämistä ja taustojen penkomista.

P.S.

Vantaalla Kirkon viestintäpäivillä liikkui myös huhu, että Helsingin Sanomat olisi perustamassa erityistä uskontotoimitusta, jossa työskentelisi kaksi toimittajaa. Päätoimittaja Mikael Pentikäinen vastasi asiaa häneltä suoraan kysyttäessä, että huhu ei pidä paikkaansa.

P.P.S.

Vantaalla Pentikäinen myös kertoi (Seurakuntalainen.fi) Hesarin linjasta: ”Voi olla, että Helsingin Sanomat on ollut joskus kirkkovastainen, mutta se ei ole sitä tänään. Kirkolla ja uskonnoilla on iso merkitys monien ihmisten elämässä ja siksi myös meidän on tärkeä niistä asioista uutisoida. Toki kerromme myös kirkon epäkohdista, mutta emme suinkaan keskity vain niihin.”

- Olli Seppälä -