Islamista luopumisen tabu

Yhteisöjen tiukkuus ja sitovuus ovat olleet uskontojournalististen juttujen aiheena kauan. Esimerkkinä on käytetty viime vuosina erityisesti meille tuttuja vanhoillislestadiolaisuutta ja Jehovan todistajia. Kirkosta eroamisesta on tehty juttu kilometrikaupalla, myös uskonnottomuus on hyväksytty aihe.

Yksi aihe on kuitenkin ollut vaikea, nimittäin islamista luopuminen. Siihen ei ole mediassa juurikaan tartuttu, lukuun ottamatta niin sanottua kristillistä mediaa, joka on mieluusti kertonut islaminuskoisten kääntymisestä kristinuskoon ja  siitä seuraavista vaikeuksista. Nyt myös Yle on tehnyt aiheesta laajan jutun otsikolla Fatima luopui islamista, mutta ei voi riisua huivia –islamista eroaminen on Suomessa tabu

Jutussa haastatellut somalitaustaiset ex-musliminaiset puhuvat nimettöminä: "Meidän tarkoituksenamme ei ole lietsoa vihaa islaminuskoa kohtaan. On kuitenkin monia uskonnottomia muslimeita, jotka eivät tiedä, että islamista voi ylipäänsä luopua. Se on tabu."

Aivan pimennossa ex-muslimien asia ei ole. Suomessa islamista luopuneet perustivat viime vuonna brittiläisen esimerkin mukaan blogin, Suomen ex-muslimit. Blogin perustajat kertoivat tuoreeltaan Kotimaa24:ssä: ”Olemme saaneet yhteydenoton entiseltä muslimilta, joka oli iloinen tavatessaan muita entisiä muslimeita. Olemme saaneet myös viestejä muilta, jotka ovat kuuluneet kontrolloiviin uskonyhteisöihin. Erityisesti olimme yllättyneitä huomatessamme, että ex-vanhoillislestadiolaisilla oli ollut samankaltaisia kokemuksia kuin meilläkin.”

Muslimien uskonnonvapauteen liittyi myös alkuvuodesta kansaedustaja Päivi Räsänen (kd)  hallitukselle jättämä kirjallinen kysymys uskonnonvapauden turvaamisesta vastaanottotoiminnassa. Kysymyksestä ei kovin laajasti uutisoitu – miksiköhän?

Räsänen totesi kysymyksessään: "Uskonnonvapaus on universaali ihmisoikeus, joka merkitsee oikeutta harjoittaa ja toteuttaa omaa uskontoa, oikeutta uskonnottomuuteen sekä oikeutta vaihtaa uskontoa. Suomessa perustuslaki turvaa uskonnonvapauden. Uskosta saa puhua ja sitä saa julkisesti harjoittaa. Uskonnosta saa myös luopua ja uskonnon vaihtaminen tai uskoon tuleminen on kaikille sallittua.  Mikään uskontokunta ei voi oman jäsenistönsä uskonnonvapautta rajoittaa."

Kysymyksessään Räsänen sanoi, että erityisesti on syytä ”puolustaa islamilaisen väestön oikeutta täyteen uskonnonvapauteen, sillä joidenkin islamin tulkintojen mukaan muslimilla ei olisi oikeutta vaihtaa uskontoa.”

Median puhe jonkun uskonnon tai uskonnollisen ryhmän vapaudesta valita uskosta luopuminen koetaan ymmärrettävästi uskonnon sisällä usein negatiiviseksi tai jopa aggressiiviseksi puuttumiseksi yhteisön sisäisiin asioihin.  Media leimataan ateismin tai uskonnottomuuden käsikassaraksi ja yhteisöstä irtautuneet (katkeriksi) luopioiksi, joiden kokemus on epäluotettava.

- Olli Seppälä -

Mitä laadukas uskontojournalismi vaatii?

Tällä kertaa vastauksen otsikon kysymykseen antaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä (ja pääkaupunkiseudun seurakuntien verkkomedia Valomerkissä) dosentti Johanna Sumiala. Hän sanoo, että laadukkaaseen uskontojournalismiin vaaditaan kentän, käsitteiden ja historian tuntemista.

Vastukseen on helppo yhtyä, sillä sama pätee kaikkiin muihin journalsimin erikoisaloihin. Vaikea olisi esimerkksi taloudesta kirjoittaa ilman kentän, käsitteiden ja historian tuntemista.

Haastattelussa Sumiala pohtii uskonnon ja kulttuurin erottamista toistaan: ”Sanotaan, että tämä on kulttuuria, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa. Mielestäni kuitenkin esimerkiksi uskonto ja sukupuolikysymykset kytkeytyvät aina toisiinsa.”

Sumiala sanoo, että tutkijana häntä ei ensisijaisesti huolestuta se, kuinka huonosti muita uskontoja tunnetaan, vaan se, kuinka huonosti ihmiset tuntevat niitä oman ajattelunsa lähtökohtia, joiden perusteella he tekevät tulkintoja.

Haastattelussa sivutaan lyhyesti myös kysymystä reiluudesta. Voiko media olla reilu uskontoja kohtaan? Mitä se tarkoittaa? Sumialan mielestä journalismia ei voi tehdä vain sen mukaan kuinka yhteisöt itsensä ymmärtävät. Tosin median lähestymistapa ja yhteisön omakuva voivat joutua ristiriitaan, kuten tapahtui vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä tapahtuneiden hyväksikäyttötapausten uutisoinnissa.

Lue kokonaisuudessaan Topias Haikalan juttu Media piirtää kuvia uskonnoista.

Jutussa pohditaan myös, onko mediassa tarvetta erityisille uskontotoimittajille. Ylen yhteiskuntatoimituksen päällikkö Riikka Venäläinen sanoo, että uskonto ei ole Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien keskiössä, vaikka niistä entistä enemmän kerrotaankin.

Ylellä työskentelee venäläinen mukaan toimittajina ja tuottajina useita teologeja, mutta erityisiä uskontotoimittajia ei ole: "On tosin hyvä kysymys, pitäisikö maailman muuttumisen ja uskontojen korostumisen myötä joidenkin toimittajien erikoistua syvällisemmin uskonnollisiin asioihin. Tämä on myös resurssikysymys."

- Olli Seppälä -

Suomalaiset uskontouutiset maailmalla

Suomalaisessa mediassa kerrotaan silloin tällöin uskontouutisia maailmalta, muun muassa islamiin liittyviä, kristittyjen vainoihin Lähi-idän alueella liittyviä sekä mm. Intian isoista ja värikkäistä hindujuhlista, kuten holista. Mutta maailmalla ei juuri tavata suomalaislähtöisiä uskontouutisia, sillä asiallinen luterilainen kulttuuri ei niitä paljon tuota.

Muutama viikko takaperin yllättäen kaksi täällä otsikoita synnyttänyttä aihetta noteerattiin myös maailmalla, kumpikaan ei ole ”luterilainen uutinen”. Toinen koski Ylen Koraani-ohjelmaa, jossa islamin pyhä kirja luetaan kokonaan läpi. Asian uutisoi Associated Press.

Uutinen ortodoksikirkkoa ravistelevasta alttarikiistasta puolestaan pääsi ortodoksisen OPC Media Networkin kautta laajempaan jakeluun.

Uutisen suomalaisten uskontouutisten maailmanvalloituksesta kertoi ensimmäisenä Kotimaa24. 

Ruotsissa kirkollinen media, lähinnä Kyrkans Tidning, kertoo silloin tällöin sisarkirkkonsa asioista, esimerkiksi seurakuntavaaleista viime marraskuussa tai tämän vuoden helmikuussa esityksestä, joka toisi uuden diakoniviran Suomen ev.lut. kirkkoon.


- Olli Seppälä -

Paavi räjäytti pankin

Paavi Bendictus XVI alias Joseph Ratzinger ilmoitti eroavansa maanantaina 11.2. noin puolenpäivän aikaan. Vanhan miehen ymmärrettävä vetäytyminen raskaasta ja vastuullisesta tehtävästä sai aikaan mediassa varsinaisen kilpavarustelun. Uutispommi oli pudotettu.

Myös luterilaisessa Suomessa maailman suurimman kristillisen kirkkokunnan primaksen ero laittoi toimituksiin vauhtia. Ennätyksen teki todennäköisesti Yle, jonka verkkosivulla oli kyseisenä Vatikaani-maanantaina kaikkiaan 13 paavin eroon liittyvää uutista (katso täältä).

Uskonto on aihe siinä missä julkkiksen ero salarakkaastaankin. Se tuli todistettua. Ja saattaa olla vähän enemmänkin. Paavi-uutisia teki varmasti myös moni toimittaja, joka muutoin jättää uskontoaiheet vähemmälle. Suomalaista katolisen kirkon asiantuntijoista tuli hetkellisesti pula.

Seuraavan kerran paavi nousee takuuvarmasti uutisiin, kun Benedictus XVI saa seuraajan joskus maaliskuun puolivälin jälkeen. Jos uusi paavi tulee Euroopan ulkopuolelta (kuten moni uskoo, toivoo ja rukoilee) mediakiinnostus on ehkä ennennäkemätön.

- Olli Seppälä -

Päätoimittajat eri linjoilla

[Olli Seppälä:] Uskontojournalismin tila ja asema meikäläisessä mediassa tuli harvinaisen selväksi kun asiaa kysyttiin Kirkon viestintäpäivillä Vantaalla puhuneilta Helsingin Sanominen vastaavalta päätoimittajalta Mikael Pentikäiseltä ja Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan päälliköltä Atte Jääskeläiseltä. Kysymyksen teki Kotimaa24.fi.

Herrat olivat eri mieltä asiasta. 

Pentikäisen mukaan toimittajien osaaminen uskonnollisissa asioissa ei ole riittävää. Jääskeläinen puolestaan sanoi, ettei ole huolestunut toimittajien uskonnollisesta yleissivistyksestä.

Koiranleuka kysyisi, onko Hesarissa uskonnollisesti sivistymättömämpää toimittajakaartia kuin Ylessä. Ei varmasti, kyse on vain toimituksen johdon näkökulmasta ja lähtökohdista. Vai onko  niin, että Yle talona on jähmeämpi kuin Hesari? 

”Yleisesti ottaen hyvä toimittaja kirjoittaa tarvittaessa jutun myös aiheesta jota ei etukäteen tunne. Ylipäätään lehdistön tehtävä ei edes ole ylläpitää kansan uskonnollista yleissivistystä”, Jääskeläinen sanoi.

Ajatus toimittajan kaikkiosaamisesta on tuttu varmaan jokaiselle toimittajalle. Se on sekä totta että harhaa. Miksi muuten olisi koulutusta ja erikoistumista, jos sillä ei ole merkitystä? Lisäksi veronmaksajana olen vilkkaasti eri mieltä lehdistön ja tässä tapauksessa erityisesti Yleisradion tehtävästä ylläpitää kansan uskonnollista(kin) sivistystä.

Pentikäinen uskoi uskonnon merkityksen nousevan myös sanomalehdistössä. ”Sehän ei ole ihan helppoa, koska näkymättömän maailman käsittely ei ole perinteisen todistamiseen perustuvan journalismin kovassa ytimessä”, Pentikäinen sanoi. Totta, mutta aika paljon "näkymättömän maailman" ilmiöistä ja kaipuusta tapahtuu näkyvässä maailmassa, jota voidaan käsitellä ja kuvata journalismin normaalein keinoin.

Jääskeläinen oli tässäkin eri mieltä. Hän sanoi, että ei ollut  havainnut erityistä uskontojournalismin nousua, vaan katsoi ”uskonnon olleen aiempaa enemmän esillä uskonnollisiin jännitteisiin kytkeytyvien maailmanpoliittisten tapahtumien vuoksi”.

Mutta eikö juuri myös tästä uskontojournalismissa ole kysymys? Uskonnon kytkeytymisestä erilaisiin elämänilmiöihin, kuten maailmanpolitiikkaan – ja sen havaitsemista. Ei uskontojournalismi ole vain uskonnollisten ihmisten ja organisaatioiden toiminnan kuvaamista. Uskontojournalismi on myös kriittisyyttä, analyyttistä asioiden yhdistämistä ja taustojen penkomista.

P.S.

Vantaalla Kirkon viestintäpäivillä liikkui myös huhu, että Helsingin Sanomat olisi perustamassa erityistä uskontotoimitusta, jossa työskentelisi kaksi toimittajaa. Päätoimittaja Mikael Pentikäinen vastasi asiaa häneltä suoraan kysyttäessä, että huhu ei pidä paikkaansa.

P.P.S.

Vantaalla Pentikäinen myös kertoi (Seurakuntalainen.fi) Hesarin linjasta: ”Voi olla, että Helsingin Sanomat on ollut joskus kirkkovastainen, mutta se ei ole sitä tänään. Kirkolla ja uskonnoilla on iso merkitys monien ihmisten elämässä ja siksi myös meidän on tärkeä niistä asioista uutisoida. Toki kerromme myös kirkon epäkohdista, mutta emme suinkaan keskity vain niihin.”

- Olli Seppälä -