[Johanna Korhonen:] Olen ajatellut hankkia orjan. Meillä on keittiö usein niin sekamelskassa, että orjaa tarvitaan. Hän saa hoitaa myös pyykin ja haravoinnin. Hankin orjan Ruotsista, koska kolmannessa Mooseksen kirjassa sanotaan, että näin tulee tehdä; omasta kansasta ei saa ottaa orjaa, mutta muista kansoista kyllä. Myös Suomessa syntynyt maahanmuuttaja kävisi. (3. Moos 25:44)
Olen orja-asiaa edistääkseni ja elämääni helpottaakseni ryhtynyt tulkitsemaan Raamattua kirjaimellisesti. Sieltä löytyy hyviä ohjeita muun muassa tukanleikkuun suhteen. Parranajossa aion opastaa naapureitani ja kirkkovaltuustokavereitani elämään Raamatun mukaan. Koska papilla ei saa olla mitään ruumiillista vajavuutta tai vammaa, ryhdyn piakkoin savustamaan virasta lukuisia tuntemiani pappeja. Niillä on kaikilla silmälasit!
---
Kun uskonnosta kirjoittava toimittaja kohtaa henkilön, joka ilmoittaa, että Raamattua on luettava ja sovellettava kirjaimellisesti, miksi toimittaja ei kysy häneltä tästä orjuusasiasta? Tai siitä, miten henkilö voi väittää kirjaimellista lukutapaa ainoaksi oikeaksi, jollei edes hän itse sovella sitä?
Tai edes siitä, miksi nämä kirjaimellisuuden ystävät ovat kaikista kristityistä ne, jotka saavat päättää, mitä kohtia luetaan kirjaimellisesti ja mistä ei piitata vähääkään?
Logiikka ontuu, pahasti. Kuuluuko toimittajan osoittaa tämä vai olla vain hienotunteinen – ei nyt oteta esiin tätä kiusallista tematiikkaa, onhan heillä oikeus näkemyksiinsä, onhan ihmisellä oikeus olla myös epälooginen...?
Monet uskonnosta kirjoittavat toimittajat valitsevat asenteekseen epämääräisen hienotunteisuuden. Kaikki saavat puhua, kaikenlaisia näkemyksiä julkaistaan, eikä toimittajan kuulu puuttua tilanteeseen, vaikka keskustelu harhautuisi mihin.
Tämä on toimittajille itselleen helpoin vaihtoehto – kahden tai monen tulen välissä on suuri kiusaus koettaa vain jotenkin selviytyä.
Mutta onko tämä oikein?
Vastata voi ainakin kahdesta näkökulmasta, jotka ovat journalistietiikka ja vallankäyttö.
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Tämä koskee myös tilannetta, jossa virheellistä tietoa levittää haastateltava. Toimittajan on virhe havaitessaan estettävä sen leviäminen. Jos pääministeri väittää Suomen budjetin loppusummaksi summaa, joka ei pidä paikkaansa, toimittajan tehtävä on korjata virhe. Sama koskee tilannetta, jossa pääministeri on epälooginen: toimittajan tehtävä on puuttua asiaan ja kysyä, miten ministeri voi olla itsensä kanssa eri mieltä.
Ihmisellä on oikeus olla epälooginenkin, mutta ei silloin, kun hän käyttää valtaa toiseen ihmiseen. Tästä on kyse uskontokeskustelussa usein. Jos henkilö on sitä mieltä, että homous on syntiä eikä nainen saa toimia pappina, hän näkemyksiään julkituodessaan pyrkii vaikuttamaan muiden elämään: homojen käyttäytymiseen ja naisten työntekoon. Kun hän perustelee tätä Raamatulla, häneltä tulisi voida vaatia saman logiikan perusteella myös kannanottoa orjuuden oikeutukseen.
Toimittajan tehtävä ei ole pehmennellä eikä hyysätä, vaan käsitellä asioita sellaisina kuin ne ovat. Toimittajan tehtävä ei tiedonvälityksessä ole kenenkään, esimerkiksi kirkon vanhoillisten, erityinen suojeleminen. Heitä tulisi haastaa asiakysymyksissä aivan samoin kuin kaikkia muitakin; ”mielipiteenvapaus” ei oikeuta mihin tahansa käyttäytymiseen tai minkä tahansa toiminnan perustelemiseen.
---
Siitä ruotsalaisesta orjasta vielä. Kun kirkon porukat nyt näkyvät olevan erimielisiä kolmannen Mooseksen kirjan lukutavasta, on taivaallisen hyvä, että meillä on Korkein oikeus. Se linjasi viime vuonna, että ihmisen vakaumus ei oikeuta häntä rajoittamaan toisen ihmisen oikeuksia ja vapauksia. Siivoan vastakin keittiöni itse.
Onneksi Suomessa on vapaita kristillisiä suuntauksia! Näitä vapaita kirkkoja Korhonen ei pääse rokottamaan ja tonkimaan uskonkysymyksissä. Me vapaisiin suuntiin kuuluvat Olemme vapaita ja riippumattomia valtiovallasta. Keräämme itse varat toimintaamme. Määrittelemme itse uskomme periaatteet eikä meitä voisi vähempää kiinnostaa miten "epäloogista" se on Korhosen mielestä.
VastaaPoistaKiitos erittäin hyvästä postauksesta!
VastaaPoistaNyt en kyllä ymmärtänyt Hannun kommenttia.
VastaaPoistaMiten ev.lut. kirkkoon kuulumattomuus vapauttaa jonkun uskonnollisen yhteisön kriittiseltä tarkastelulta ("tonkimaan uskonkysymyksissä").
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKorhosen huoli on oikea: Raamattua on tulkittava. Sitä on tulkittava vastuullisesti. Raamatun tulkinnassa on oltava jokin johdonmukaisuus ja logiikka. Kaikkea ei voida tulkita puisevan ”kirjaimellisesti” saatikka soveltaa sellaisenaan nykypäivään. Raamattua voidaan tulkita oikein tai väärin. Tästä kaikesta olen periaatteessa samaa mieltä.
VastaaPoistaMutta uskonnosta kirjoittava toimittaja, joka johdonmukaisuuden nimissä alkaa tivata haastateltavalta orjuusasiasta (tai pappien silmälaseista) osoittaa lähinnä omaa tietämättömyyttään aiheesta, jossa hän esittää asiantuntijaa. Vaikka toimittaja itse arveleekin tehneensä suuren löydön, nämä rippikoulusta tutut haasteet saavat asioita vakavammin pohtivat kokemaan jonkinasteista myötähäpeää toimittajan puolesta. Niin hauskoilta ja näppäriltä kuin tällaiset rinnastukset saattavat tuntua ne ampuvat ohi maalin.
Ensiksi, Korhosen oma orjuusanalogia on lapsellinen ja ontuu: Koska emme enää ota ”kirjaimellisesti” sitä mitä Raamattu sanoo orjuudesta ei meidän tulisi ottaa ”kirjaimellisesti” sitäkään mitä Raamattu sanoo homoudesta syntinä (itse puhuisin ennemmin homoseksuaalisesta käyttäytymisestä). Tällä mainitulla logiikalla meidän ei tarvitse enää myöskään ottaa ”kirjaimellisesti” Raamatun kieltoa olla polttamatta lapsia Molokille tai kieltoa olla sylkemättä vanhempia kasvoihin. Jos ottaisimme yhä ”kirjaimellisesti” nämä Vanhan testamentin kiellot eikö meidän silloin, Korhosen logiikkaa seuraten, pitäisi lähteä hakemaan orjia Ruotsista ollaksemme johdonmukaisia?
Korhonen syyllistyy esimerkissään käänteisesti parjaamansa fundamentalismin erehdykseen. Siinä missä viimeksi mainittu ajattelee kaiken Raamatussa olevan nykykristittyä sitovaa säädöstä Korhonen ajattelee, että kaikki sen säädökset ovat aikansa eläneitä.
Tälle Korhosen sanelemalle ”fundamentalismin logiikalle” ei kuitenkaan ole mitään tarvetta alistua sillä se on keinotekoinen. Kyseessä on tarkoitushakuinen karikatyyri ja olkiukko. Hermeneutiikka ei ole näin mustavalkoista. Kristillinen raamatuntulkinta on aina lähtenyt siitä, että Raamatun oman kehittyvän ilmoituksen valossa on asioita, jotka eivät enää sido kristillistä seurakuntaa, kun taas toiset asiat yhä koskevat meitä. Muutoinhan luterilaisissa kirkoissakin uhrattaisiin yhä lampaita ja vasikoita.
On olemassa hyviä syitä sille miksi vanhan liiton säädökset esimerkiksi orjuudesta tai pappien ruumiillisista vammoista ym. eivät sido kristillistä seurakuntaa ja ovat siten erilaisia kysymyksiä kuin vaikkapa kysymys miehen ja naisen parisuhteesta avioliitossa Jumalan tahdon mukaisen seksuaalielämän perusmallina. Esimerkiksi, Raamattu ei missään esitä orjuusinstituutiota osana Jumalan luomisjärjestystä, joka instituutio sen vuoksi tulisi ehdottomasti säilyttää koskemattomana. Miehen ja naisen muodostama avioliittoinstituutio sen sijaan osoitetaan kuuluvan luomisjärjestykseen. Jeesus ja Paavali muistuttavat tästä. Missään Raamatussa ei sanota, että orjien vapauttaminen olisi vastoin Jumalan tahtoa. Sitä vastoin missään Raamatussa ei sanota, että homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi Jumalan tahdon mukaista. Siitä puhutaan aina syntinä.
Mutta näiden mainittujen ongelmien lisäksi Korhosen tekstissä on yksi erittäin huolestuttava piirre: Hän tuntuu pitävän pelkkää näkemysten julkituomista jollakin tavalla sopimattomana toisten elämään puuttuvana vallankäyttöä. Haluaisiko Korhonen siis puuttua toisten elämään viemälle heiltä oikeuden edes tuoda julki omia näkemyksiänsä? Korhosen oma kirjoitus on tältä osin esimerkki äärimmäisen huolestuttavasta vallankäytöstä. Tällaiselle journalistiselle totalitarismille en näe mitään syytä alistua.
Turusen kommentti on hyvä. Siihen tulee lisätä, että Mooseksen lain vanheneminen on Uuden testamentin eksplisiittinen opetus, joten se siitä.
VastaaPoistaPitäisi lukea Raamattua vielä kirjaimellisemmin - eli katsoa kanelle Johanna Sinun siteeraamasi kohta on kirjoitettu.
VastaaPoistaEetos tekstissä oli tämä: Te Israel olette minun edustajani ja teiltä minä vaadin enemmän. Teidän tulee olla esimerkki. Kun siis ympäröivät pakanakansat tekevät velkaorjiksi vaikka naapurinsa tai oman äitinsä pojan, te ette saa tehdä samoin vaan teidän on oltava kohtuullisempia. Kun ympäröivät pakanakansat laittavat papeiksi kenet tahansa virkaheiton väliinputoajan joka ei muuta hommaa löydä, teidän pitää osoittaa että kyseessä on arvokas virka.
Nimenomaan orjuudessa Sinä haukut tosi väärää puuta! Juutalaisuudessa orjia oli näiden säädösten takia paljon vähemmän kuin muissa maissa, joista jopa Kreikassa oli parhaimmillaan reilusti yli puolet kansasta orjia. Roomassa taas orjien päiväkulutus (kuolema) oli 28 000 henkeä päivässä ennen aikaansa. Kreikka on toisaalta esimerkki antiikista, jossa miltei kaikki oppineet olivat siviilisäädyltään orjia. Hyvän isännän huomassa vain orjalla oli tilaisuus opiskella täyspainoisesti. Tai itse orjuuden määritelmä: Roomalaisille orjalla oli vain esinearvo ja sellaisen saattoi surmata (kuten isä lapsensakin) ilman juridista vastuuta. Ei ollut näin juutalaisuudessa.
Eli orjuudeksi katsottiin jos kuninkaalle joutui maksamaan yli kaksi kymmenystä. Ja nykymaailmassa Ruotsissa on maailman suurimmat verot, yli 50%. Me olemme paljon PALJON enemmän liekahihnassa pankeille ja velkojille, Johanna! Meillä on kiire hautaan! Hirveä piiskaaminen esikoulu-kyöräyksestä eläkkeelle jonne emme koskaan pääse (olen 37v), vaikka eläkeprosentti työnantajamaksuissa on kuulemma nousussa 16% 27%:iin! Me elämme ruhtinaiden hirmuvallan alaisuudessa, Valtion orjina.
Onesimus on Uuden Testamentin orja. Koko Paavalin kirje Filemonille käsittelee orjuuden käsitettä aikas eeppisesti.
Pauli Ojala
putkimies, biokemisti
www.putkimies-vantaa.fi