2 x arkkipiispa

[Olli Seppälä:] Sattumaa vai tietoinen veto? Helsingin Sanomissa oli lauantaina (1.10.) yli puolen sivun haastattelu 80 vuotta täyttävästä emeritusarkkipiispa John Vikströmistä. Seuraavana päivänä (2.10.) oli samaisessa lehdessä sivun kokoinen haastattelu nykyisestä arkkipiispa Kari Mäkisestä.

Kristiina Markkasen tekemässä Kari Mäkisen haastattelussa puhui mies, joka halusi eroon pinnallisuudesta. Hän on selvästi hankala haastateltava, koska pohtii enemmän kuin sanoo suoraan.

Mäkinen ei esimerkiksi haastattelun mukaan halua käyttää ”koko suvaitsevaisuus-käsitettä, koska se on niin ylhäältä katsova”.

Arkkipiispan haastattelu on uskontojournalismia, koska arkkipiispa on uskonnon ammattilainen. Mäkinen on myös kirjallisuusmies, mutta ei Helsingin Sanomat häntä sen vuoksi haastatellut, vaikka siihenkin viitattiin.

Arkkipiispan haastattelu on aina roolissaan olevan ihmisen kohtaamista. Roolina hänellä on kirkon yhtenäisyys ja uskon elinvoimaisuus. Arkkipiispan yhteiskunnalliset arviot ja henkisen tilan syväluotaukset lähtevät aina hänen roolistaan käsin.

Mutta entä kun arkkipiispa jää eläkkeelle, missä roolissa häntä silloin haastatellaan?

Katja Kuokkasen tekemässä John Vikströmin syntymäpäivähaastattelussa puhuu elämää ja sen ilmiöitä ymmärtävä mies. Hän puhui ihmisarvon puolesta ja oli sitä mieltä, että elämän pelikentällä ei pidä heiluttaa vain kritiikin keltaista tai syrjäyttämisen punaista korttia, vaan myös kannustamisen vihreää korttia.

Vikström on yhteiskuntamme Vanha Viisas Mies, jota kuunnellaan.

Tämä Viisaan miehen rooli korostui kun Vikströmiä syntymäpäivän tiimoilta haasteltiin (muun muassa) Elixir TV -ohjelmaan (2.10.). Siinä Vikströmillä oli neulepaita päällä eikä hän puhunut kirkon asioista, vaan suomalaisesta elämänmenosta, armollisuuden kokemuksesta ja terveydestä.

On hyödyllistä kysyä, oliko Vikströmin haastattelu Elixirissä uskontojournalismia. Sinänsä uskontojournalismi-käsitteen tunkeminen tähän kohtaa voi tuntua keinotekoiselta, mutta minusta ei: se auttaa hahmottamaan käsitteen merkitystä.

Kun haastateltavalla on kuvissa (kuten Vikströmillä ja Mäkisellä Helsingin Sanomissa) piispanpaita ja papillinen sokeripala kaulassa, on syntyvä haastattelu tahtomattaan uskontojournalismia. Mutta neulepaitainen eläköitynyt piispa on vapaampi myös journalistisista määrittelyistä. Vai onko sittenkään? Kerran arkkipiispa aina arkkipiispa?

- Olli Seppälä -

P.S. Vikströmin Elixir-haastatelu katsottavissa täältä.