Kansainvälisissä trendikyselyissä ja megarenditutkimukissa
on jo pitkään esiintynyt ajatus henkisyyden noususta. Spiritual tarkoittaa myös
hengellisyyttä. Ja yleisemminkin on puhuttu uskontojen merkityksen kasvusta
mediassa ja eurooppalaisissa yhteiskunnissa.
Yleisistä hokemista on tapana tulla totuuksia. Senpä vuoksi
on virkistävää lukea Bielfeldin yliopiston tutkija Jens Köhrsenin ajatuksia
siitä, että uskonnon merkitystä ja roolia julkisessa tilassa on liioiteltu. Vaikka uskonnolliset
henkilöt ja yhteisöjen asiat pääsevät julkisuuteen, käsitellään niitä
useimmiten vain sekulaarista näkökulmasta, Köhrsen väittää.
Edelleen Köhrsenin on sitä mieltä, että julkisuuden kentästä on tullut
uskonnoton, sillä uskontojen sisällölliset (sanomalliset) asiat eivät
mediajulkisuutta juuri ylitä. Uskonnollisten yhteisöjen asiat ovat esillä esimerkiksi
puhtaasti organisatorista tai taloudellisista syistä ja uskontojen edustajat
argumentoivat keskusteluissa yleensä sekulaarein argumentein. Poikkeuksen
muodostavat kansalliset tragediat, jolloin uskonto näyttäytyy julkisesti.
Uskontojournalismin kannalta Köhrsenin väite on kiinnostava. Toisaalta
uskontoa erityisaiheena käsittelevän journalismin kannalta on sama, puhuuko
piispa haastattelussa teologiaa vai kirkon henkilöstöpolitiikan perusteita.
Kyseisen piispan haastattelun voi tehdä yhtä hyvin uskontojournalisti tai
talousjournalisti. Julkisuuden kannalta haastateltava on piispa ja edustaa
taustayhteisöään riippumatta siitä mitä sanoo. Kyse on vähintäänkin
symbolisesta läsnäolosta.
Köhrens tuntuu myös edellyttävän suppeaa ja pilttuussaan pysyvää uskonnon
määritelmää. Uskontojournalismin kannalta tiukka rajaus ei ole perusteltua,
sillä uskonto ulottaa monitahoisen vaikutuksensa ihmisten ja yhteiskuntien elämään
määritelmistä riippumatta. On journalistin tehtävä jäsentää tätä vaikutusta edustamansa
median yleisölle.
Jens Köhrsenin artikkeli How religious is the public sphere? A critical
stance on the debate about public religion and post-secularity ilmestyi
pohjoismaisen tieteellisen Acta
Sociologica –aikauskirjan tuoreessa numerossa.
Aiheesta lisää täällä (Kotimaa24)
- Olli Seppälä -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti