Seuraavassa joitakin esimerkkejä tammikuun uutisvirrasta.
Kuinka moni kuuli uutisissa, että Washingtonissa
järjestettiin 28. tammikuuta marssi, johon osallistui arviolta puoli miljoonaa
ihmistä? Esimerkiksi CNN muisti sen sijaan kyllä kertoa, että Burt Reynolds oli
joutunut sairaalaan flunssan takia. Tiedotusvälineet vaikenivat, koska marssi
oli järjestetty abortin vastustamiseksi. Tilannetta analysoineet ovat
päätelleet, että koska monet toimittajat katsovat abortin vastustamisen olevan
takapajuista tai sivistymätöntä toimintaa, he eivät katso sitä uutisoimisen
arvoiseksi asiaksi. Tieto levisi sen sijaan sosiaalisessa mediassa. - Lue lisää
Uutisissa ei useinkaan kuule myöskään niistä vainoista, joiden
kohteena on arviolta 200 miljoonaa ihmistä maailmassa. Kyseessä ovat kristityt,
jotka kärsivät etenkin muslimivaltaisissa maissa. Esimerkiksi Lähi-idässä
alkuperäisestä kristillisestä väestöstä on enää jäljellä kolmasosa. Muut ovat
paenneet tai saaneet väkivaltaisen lopun. Tiedotusvälineet näyttävät välttävän
uutisointia, koska ei haluta kritisoida
muslimeja tai ei haluta leimautua kristinuskon puolestapuhujiksi. - Lue lisää
Samanlaista arkuutta muslimien suhteen näkyi myös hiljattain
Lontoossa. Netissä liikkui useampana päivänä tietoja ja videoita siitä, että
eräällä Lontoon alueella oli liikkunut
muslimipartio, joka oli vaatinut kaduilla kulkijoita käyttäytymään ja
pukeutumaan sharia-lain vaatimusten mukaan. Mikään tiedotusväline ei uutisoinut
asiasta ennen kuin joku teki rikosilmoituksen homoseksuaaliin kohdistuneesta
vainosta.- Lue lisää
Olisi todennäköisesti liian optimistista uskoa valikoivuuden
katoavan. Voi vain toivoa, että yhä useampi tavallinen lukija seuraa maailman uskontouutisia myös blogien, Facebookin tai Twitterin kautta.
- Riitta Bonny -
Lue kirjoittajan mediasivu Faith News Facebookissa
Entä suomalainen kirkollinen uutissensuuri?
VastaaPoistaKirkollinen valtamedia ilmeisesti määrittelee, mitä asioita julkisuudessa käsitellään ja ruoditaan, mitä ei.
Kesällä 2011 meille Kylväjään tuli YLEn toimittaja, jolle Helsingin seurakuntayhtymässä oli kerrottu, että ei lähetystyötä haittaa, vaikka yhtymä ottaisi pois verovaroista maksettavan tukensa pieniltä lähetysjärjestöiltä; eivät ne olisi lähetystyötä pois. Toimittajan meille välittämän tiedon mukaan leikatut rahat suunnataan yhtymän valitsemien järjestöjen kautta lähetystyöhön.
Olen nyt siis hämmästyneenä seurannut katseellani, kuinka laajasti kirkollinen media on Sanaa lukuunottamatta vaiennut siitä, että Helsingin seurakuntayhtymä käyttikin järjestöiltä leikatuista ulkomaille alunperin suunnatusta rahasta 80.000 euroa, kahdeksankymmentätuhatta euroa! Suomen näistä rahoista Lähetysseuran kesäjuhliin ja lisäksi sitten 320.000 euroa yhtymän muuta rahaa samoihin viikonloppujuhliin. Itselläni heräsi kysymys, viilasiko joku YLEn toimittajaa linssiin vai onko asiaan saatu uutta valoa myöhemmin. Ei muuten, mutta YLEn alueellinen tv-lähetys välitti tiedon eteläisiin hiippakuntiin ja lyhennettynä vielä koko Suomeen valtakunnanverkon kautta. Olisin pitänyt läpinäkyvyyden kannalta kirkollisveronmaksajana kyllä kohtuullisna, että Helsingin seurakuntayhtymä olisi kysymättäkin kertonut rahojen uudesta käyttökohteesta ja mielestäni tuo mittava yhden järjestön kesätapahtuman rahoitus olisi myös ollut hyvä tehdä julkisesti oma-alotteisesti.
Olen itse surrut menetettyä, sillä mietin, mitä olisimme saaneet aikaan köyhässä kehitysmaassa noin valtavalla summalla, 80.000 eurolla, mikä on sattumoisin hyvin lähellä sitä yhtymän Kylväjältä leikkaamaa summaa.
Kirsi Myllyniemi Kylväjän viestinnästä