Ruotsin journalisteille tausta-aineistoksi uskontotieteilijöiden blogi

Ruotsalaisille journalisteille on uskontoaiheista kirjoittaessaan tarjolla uusi tieto- ja taustoituslähde, blogi nimeltä Religionsvetenskapliga kommentarer.

”Uskontojournalismista on tullut parempaa viime vuosina”, sanoo yksi blogin kirjoittajista, Simon Sorgenfrei Götebogin yliopiston uskontotieteen laitokselta.

”Vielä viitisentoista vuotta sitten lehdissä kirjoitettiin, että ’islam sanoo’. Enää ei tehdä niin. Journalistit ovat tulleet rohkeimmiksi ja he uskaltavat nykyisin antaa nyanssoidumman kuvan uskonnoista”, Sorgenfrei sanoo Journalisten.se-sivustolla.

Uskontotieteilijöiden blogi on hyvin aktiivinen ja siinä on kolmessa kuukaudessa ilmestynyt jo pitkälti yli 100 postausta. Niissä käsitellään laajasti uskonnon ilmenemistä ruotsalaisessa yhteiskunnassa ja maailmalla laajemminkin. Osa postauksista on lyhyitä, blogin nimen mukaisesti kommentteja. Kannattaa tutustua.

Religionsvetenskapliga kommentarer löytyy täältä

- Olli Seppälä -

Viikset, media ja uskonto

Turkissa järjestettiin heinäkuun puolivälissä Media Religion Culture 2012 -konferenssi. Yksi paikan päällä kuultu esitys käsitteli vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa viikon ajan laskettiin erilaisia viiksiä Turkin televisiossa. Tutkijoiden mukaan se, millaisia viiksiä televisiossa esiintyy, viestii myös jotain uskonnon ja politiikan yhteenliittymisestä.

”Ulkonäkö määrittää ihmisen uskonnollista (niin kuin muutakin) identiteettiä voimakkaasti, ja media levittää näitä uskonnollisen identiteetin ulkoisia merkkejä eteenpäin käsittämättömällä nopeudella esimerkiksi facebook-kuvina, youtube-videoina ja elokuvina” kirjoittaa Suvi Laakso konferenssiblogissaan.

Suvi Laakson blogit löytyvät täältä

Globalisaatio haastaa suomalaisen uskontojournalismin

Viime vuosikymmeninä Suomessa on käyty lukuisia uskontoa käsitteleviä ja sivuavia julkisia debatteja piispoista, homoseksuaalisuudesta, naispappeudesta, kirkosta eroamisesta, uskonnon opetuksesta, suvivirrestä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Samaan aikaan myös uskontoon ja uskontoihin kohdistuva kritiikki on herättänyt merkittävää julkista huomiota. Mediasta on tullut monin tavoin yhteiskunnallisen julkisen elämän keskus, myös uskontoon liittyvissä kysymyksissä.

Helsingin Sanomain Säätiön rahoittama kaksivuotinen tutkimushanke ”Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste” tarkastelee suomalaista uskontojournalismia sanomalehdissä 2000-luvulla. Hankkeen tavoitteena on lisätä ymmärrystä uskonnosta, sen paikasta ja roolista ja niiden muutoksista suomalaisessa mediajulkisuudessa 2000-luvulla.

Tutkimus tarjoaa myös uutta tietoa uskontojournalismista ja siten mahdollisuuksia sen ammatilliseen kehittämiseen. Se vastaa kysymyksiin: Millä tavalla uskonto nousee nykyaikana median uutisaiheeksi. Millaiset uskonnolliset aiheet saavat mediassa eniten näkyvyyttä ja miten tämä näkyvyys tuotetaan? Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä löytyy eri sanomalehtien uskontojournalismista?

Eurooppa, erityisesti protestanttinen Pohjois-Eurooppa ja Pohjoismaat, muodostaa median ja uskonnon suhteita tarkasteltaessa mielenkiintoisen tapauksen. Pohjoismaiden valtauskonnon eli luterilaisuuden merkitys on tilastojen mukaan pienentynyt. Tänä päivänä uskonnosta käydään jatkuvaa merkityskamppailua, ja luterilaisuuden itsestään selvä luonne on kyseenalaistunut Suomessakin. Etenkään suurissa kaupungeissa luterilaisuus ei ole enää samalla tavalla osa suomalaista elämäntapaa kuin aiemmin. Tulkitsemme, että näillä kamppailuilla on kiinteä yhteys uskonnon medianäkyvyyteen 2000-luvun suomalaisessa mediajulkisuudessa.

Julkisuuden agendalla ovat nyt yhtä lailla luterilaisen kirkon asema, islamin haaste kuin maallistuminen ja siihen liittyvä uskontokritiikki. Aiemmin itsestään selvän suomalaisen uskonnollisen ilmaston tuntemuksen lisäksi islamin ymmärrys on tullut välttämättömäksi. Hankkeen tarjoama tutkimustieto auttaa tunnistamaan mahdollisia puutteita uskontojournalismissa ja tarjoaa mahdollisuuksia asiantuntemuksen kehittämiseen.

- Johanna Sumiala -

Hanke: Suomalainen uskontojournalismi ja globalisaation haaste, Rahoittaja: Helsingin Sanomain Säätiö, Hankkeen johtajat: Tampereen yliopisto/COMET (Journalismin, viestinnän ja median tutkimuskeskus) dosentti Katja Valaskivi, Helsingin yliopisto/CRC Viestinnän tutkimuskeskus) dosentti Johanna Sumiala, Vastuututkija: Tampereen yliopisto/COMET FM Jenni Hokka, Tutkimusperiodi: 2011–2013.

Dalai-lamalle Templeton-palkinto

[Täydennetty] Tämän vuotisen Templeton-palkinnon saa Tiibetin hengellinen johtaja Dalai-lama. Hän ottaa palkinnon vastaan Lontoossa 14.5. Kyseessä on rahallisesti maailman arvokkain palkinto, ja se jaetaan vuosittain elämän hengellisen (spiritual) ulottuvuuden maailmanlaajuista ymmärtämistä edistäneelle, elossa olevalle henkilölle.
Brittiläisen The Telegraphin mukaan Dalai-lama luopuu palkintosummasta jo Lontoon St. Paulin katedraalissa pidettävässä luovutustilaisuudessa.

1,1 miljoonan punnan suuruisesta palkinnosta noin 900 puntaa menee Pelastakaa Lapset -järjetölle Intiaan. 125 puntaan menee Mind and Life -instituutille, ja lisäksi tiibetin munkkeja kouluttava rahasto saa tukea pakintorahoista.

Palkinnon perusti vuonna 1972 sijoittaja sir John Templeton. Hän halusi palkinnon rahallisen arvon ylittävän Nobel-palkinnon, koska uskoi hengellisten kysymysten valaisemisesta koituvan hyödyn ylittävän muiden inhimillisten pyrkimysten arvon.

Palkinnon jakaa John Templeton -säätiön nykyinen puheenjohtaja, säätiön perustajan poika John M. Templeton.

Lisätietoa Dalai-laman palkitsemisen perusteita Templeton-palkinnon sivuilta

 - Simo Alastalo -

PS. Palkinnon saajan nimen näkee kirjoitettavan Suomessa eri tavoin: dalai lama, dalai-lama, Dalai-lama, ja jopa Dalai Lama (kuten englannin kielessä). Kysessä ei ole varsinaisesti nimi vaan arvonimi ("yleinen uskonnollinen opettaja"). Kun tarkoitetaan nykyistä dalai-lamaa (järjestyksessään 14.) eli Tenzin Gyatsoa, voidaan puhua Dalai-lamasta isolla alkukirjaimella, sillä kyse on määrätystä henkilöstä. Esim.  www.dalailama2011.fi -sivusto ja Yle noudattavat tätä tapaa. Helsingin Sanomat käyttää dalai-lamaa. (- Olli Seppälä -)

Uskontojournalisteille kansainvälinen yhdistys

Uskontojournalistit ovat saaneet oman kansainvälisen yhdistyksen (International Association of Religion Journalists). Perustavassa kokouksessa Italiassa oli paikalla muutama viikko sitten yli 30 toimittajaa eri puolilta maailmaa, erilaisista uskonnollisista taustoista. Yhdistys on ilmeisen tarpeellinen, koska perustamiskokouksen jälkeen mukaan on jo ilmoittautunut yli 400 toimittajaa.

– Kansainvälisesti ajatellen ymmärrämme uskontoja heikosti. Tämän yhdistyksen myötä toimittajilla on nyt kontakteja eri puolille maailmaa ja he voivat tehdä työtä yhdessä, sanoo yhdysvaltalainen toimittaja David Briggs, jonka ideasta yhdistys syntyi.

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää korkealaatuista uskonnoista kertovaa journalismia antamalla koulutusta sekä järjestämällä konferensseja ja keskusteluja. Paikalla olleen espanjalaisen Maria-Paz Lopezin mukaan yhdistys voi myös edistää uskonnosta kertovien toimittajien arvostusta kollegoiden parissa, jotka usein pitävät uskonnoista raportoimista marginaalisena.

Australialainen tuottaja Rachel Kohn toteaa, että uskonto on osatekijänä monissa tämän hetken konflikteissa. Uskontojournalistien tehtävä on hänen mukaansa selventää ongelmia ja ennen kaikkea pitää huolta siitä, etteivät he käytä mediaa niin, että konflikti entisestään pahenisi.

Kansainvälinen uskontojournalistien yhdistys syntyi laatujournalismia edistävän, riippumattoman järjestön International Center for Journalists (ICFJ) uskontojen välistä dialogia edistävän koulutusprojektin myötä. Projektia rahoittaa Yhdysvaltain ulkoministeriö ja uskontojournalistien perustavan kokouksen sponsorina oli Rockefellerin säätiö.

Uskontojournalistien yhdistyksen perustamisesta kertoi Suomessa tiettävästi ensimmäisenä Oulussa ilmestyvä seurakuntalehti Rauhan Tervehdys. Sen lähteenä oli Jerusalem Post.

Lisää Kansainvälisestä uskontojournalistien yhdistyksen perustamisesta täältä

Kansainvälisen uskontojournalistien yhdistyksen Facebook-sivu täällä

- Pirjo Almusa, Olli Seppälä -

Uskontojournalismi ei vastaa yleisön toiveeseen

Tuoreen tutkimuksen mukaan amerikkalaisilla toimittajilla ja yleisöllä on osittain erilainen käsitys siitä, miten uskonnosta pitäisi kertoa tiedotusvälineissä.

Tutkimuksessa haastateltiin 2000 tavallista amerikkalaista ja 800 eri tiedotusvälineitten palveluksessa olevaa toimittajaa.

Valtaosa haastatelluista amerikkalaisista halusi uskontojournalismin käsittelevän uskonnollisia kokemuksia, hengellisyyttä, uskomuksia ja eri käytäntöjä. Yli puolet toimittajista uskoi taas yleisön haluavan raportointia, jossa keskitytään uskonnollisiin instituutioihin, toimintaan, tapahtumiin ja henkilöihin.

Yleisön ja toimittajien näkemys uskontojournalismin tasosta oli myös erilainen. Yli puolet yleisövastaajista piti uskonnon uutisointia liian sensaatiohakuisena, ja monet uskoivat, että tiedotusvälineet menettävät yleisöään keskittymällä liikaa sensaatiojuttuihin. Toimittajista vain kolmannes oli samaa mieltä.

Uskonnollisten aiheiden raportoinnissa näytti olevan parantamisen varaa paikkansapitävyyden ja tasapuolisuuden suhteen:  yleisöstä tässä suhteessa tyytyväisiä oli 27% ja toimittajista 40%. Kolmannes yleisövastaajista katsoi tiedotusvälineitten suhtautuvan uskontoon ja uskonnollisiin ihmisiin vihamielisesti ja neljännes toimittajista oli samaa mieltä.

Yleisön ja toimittajien näkemykset menivät yksiin sen suhteen, kuinka hyvin tiedotusvälineet selittävät uskonnon roolia yhteiskunnassa. Vähän yli puolet kaikista vastaajista katsoi, että tässä suhteessa ei ole onnistuttu. Lisäksi vain noin kolmannes vastaajista oli sitä mieltä, että tiedotusvälineet kertovat uskonnosta tarpeeksi kattavasti.

Tutkimuksen mukaan toimittajilla oli useita syitä siihen, että uskonnosta kertominen ei onnistu odotusten mukaan. Monet katsoivat, että uskontojournalismin suuri haaste oli uskontojen tuntemuksen puute.  Toiset kokivat ongelmaksi myös ajan- ja tilanpuutteen.  Osa katsoi, että heidän oma vähäinen kiinnostuksensa ja lähteiden puutteellinen tunteminen teki raportoimisen vaikeammaksi.

Koko tutkimusraportti on luettavissa täältä

Tutkimuksen taustalla ovat Annenberg School for Communication and Journalism, University of Southern California ja Ray C. Bliss Institute of Applied Politics, University of Akron.

- Riitta Bonny -

Aatteen ja kanavan liitto

Kun SuomiTV:n aloitti koelähetyksiään elo-joulukuussa 2008, syntyi suomalaisessa mediakentässä epäily, että kanavan takaa löytyvä Family Cannel –yhtiö on uskovaisten käsissä ja että sillä tulee olemaan vaikutusta ohjelmapolitiikkaan. Epäilyt heräsivät, sillä puuhamiehenä kanavalla toimi Hannu Haukka, joka tunnettiin evankelioivan, Venäjälle suunnatun IRR-TV:n perustajana. Kanadalainen sijoittaja-rahoittaja Jeffrey Royer vannoi myös perhearvojen nimeen. Perhearvot ovat rapakon takana usein peitenimi konservatiiviselle kristillisyydelle.

Tuoreessa Journalismikritiikin vuosikirjassa 2012 SuomiTV:n päätoimittajan toiminut Tomi Lindblom kertoo omasta näkökulmastaan kanavan tarinan. Lindblom sanoo, että kristillisyys muodostui kanavalle taakaksi, vaikka uutistoiminnassa johto ei mitään sen suuntaista vaatinutkaan. Ohjelmapolitiikassa kristillisyyden vaatimus sen sijaan näkyi monin tavoin, muun muassa avioerojen ja homoseksuaalisuuden käsittelyssä – niitä ei juuri käsitelty ohjelmissa.

Lindblom summaa SuomiTV:n epäonnistuminen syitä: ”Suomalaisen kulttuurin huono tuntemus yhdistettynä rehvakkaaseen amerikkalaiseen innostuneisuuteen oli osasyy siihen, miksi SuomiTV lopulta ajautui miljoonatappioihin. Johdolla ei ollut kokemusta suomalaisesta kaupallisesta televisiosta, ja vain kovin harva työntekijäkään oli koskaan ollut televisiossa töissä. Konsulttien tekemät ylitsevuotavat ennustukset siitä, että koko Suomi odottaa henkeään pidätellen perhearvoja kunnioittavan kanavan perustamista olivat jo heti alussa omiaan ajamaan veneen väärille vesille.”

Lue Lindblomin SuomiTV-analyysi kokonaisuudessaan Journalismikritiikin vuosikirjasta 2012 (toim. Johanna Vehkoo, pdf, sivut 104-111)

Tappiollinen kanava myytiin alkuvuodesta 2012 Fox International Channelille ja SuomiTV:n kanavapaikalla aloitti 16.4. FOX.

- Olli Seppälä -